Ruotsalaisella syrjäseudulla, Hesjövallenin kylässä, tapahtuu tammikuisena pakkasyönä järkyttävä joukkomurha. Kylän lähes kaikki asukkaat, 18 vanhusta ja vierailulla ollut poika, saavat surmansa.

Helsingborgissa asuva tuomari Birgitta Roslin hätkähtää huomatessaan, että kaikki murhatut ovat sukua hänelle. Käydessään äitinsä kasvattivanhempien tyhjentyneessä kodissa hän löytää päiväkirjan, jota Amerikkaan muuttanut JA, Jan Andrén, on pitänyt ajastaan työnjohtajana nevadalaisella rautatienrakennustyömaalla 1860-luvulla.

Myös kiinalainen San on kirjannut omat ja veljensä katkerat kokemukset Amerikkaan siepattuina orjina, JA:n alaisina, ja sittemmin Kiinassa ruotsalaisten lähetyssaarnaajien palveluksessa. Sanin päiväkirja puolestaan on kulkeutunut hänen tänä päivänä elävälle sukulaiselleen, kiinalaiselle markkinoiden mahtimiehelle Ya Rulle.

Birgitta Roslinin ja Ya Run tiet risteävät jossain vaiheessa, mutta tarina on pitkä ja sen kuviot laajoja niin ajallisesti kuin maantieteellisesti ja maailmanpoliittisesti. Tapahtumat sijoittuvat neljälle mantereelle: Aasiaan, Afrikkaan, Amerikkaan ja Eurooppaan, siellä kotoiseen Ruotsiin sekä Lontooseen. Mankell vie lukijan 1800-luvun lopun Kiinaan ja Nevadaan, mutta yhtä lailla 2000-luvun Beijingiin, Zimbabween ja Mosambikiin.

Uuden ajan Kiinassa käyvät valtataistelua toisaalta uusmaolaiset, maolaisuuden aatteista kiinni pitävät, toisaalta kansanvälisen kapitalismin aatteet omaksuneet voimat. Maaseudulla miljoonat talonpojat kapinoivat. Kiinalainen yhteiskunta kuohuu, ja ratkaisuksi haetaan uutta elintilaa Afrikasta.

Kirja on enemmän kuin tavallinen dekkari, mutta yhtä kaikki trilleri, jonka lukija joutuu jännittämään erityisesti Birgitta Roslinin ja Ya Run sisaren Hongin puolesta. Ya Ruta ajaa tämän toimissa kaksi asiaa: halu kostaa esi-isien kärsimät vääryydet ja tahto ajaa omaa etua muista piittaamatta. Hänessä yhdistyvät perinteinen esi-isiä kunnioittava harras kiinalainen ja häikäilemätön psykopaatti.

Ya Run sisar Hong Qui lukeutuu uusmaolaisiin. Birgitta Roslin puolestaan pohtii ”maolaista” nuoruuttaan, jolloin hän, kuten monet muut nuoret, uskoivat ratkaisujen maailman ongelmiin löytyvän Maon pienestä punaisesta kirjasta. Myös hänen laimeaksi käynyt avioliittonsa kaihertaa mielessä.

Birgitta Roslin on liiallisen työn stressaama, tunnollinen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä tuomari, joka harrastuksekseen kerää laatuviinejä ja haaveilee kaikkien aikojen iskelmäsanoituksen runoilemisesta. Hänen periruotsalaista elämäänsä ja tuntojaan Mankell kuvaa vivahteikkaasti.

Vaikuttavimmillaan Mankell on mielestäni eläytyessään Sanin ja tämän veljien kokemuksiin sekä kuvatessaan oloja, joita köyhistä oloista lähtenyt kiinalainen joutui kestämään niin kotimaassaan kuin Amerikassa.

Kirja sisältää paljon vaikuttavaa miljöö- ja henkilökuvausta sekä ideologista pohdintaa. Ruotsiin sijoittuva alku on hätkähdyttävä. Laajakaarinen juoni tuntuu paikoin väkinäisesti kokoon kursitulta, samoin kuin murhien syy oudolta ja keinotekoiselta, mutta juoni ja Ya Run toiminnan motiivi antavat mahdollisuuden rikkaaseen sisältöön.

Mankell selvästi kirjoittaa kansainväliselle lukijakunnalle, ja sopivasti kirja ilmestyy monessa maassa olympiavuonna, jona Kiinasta ja ihmisoikeuksista muutenkin puhutaan paljon. Hän yhdistää faktaa ja fiktiota tavalla, joka saa lukijan ymmälleen. Käytäntöään hän kommentoi ja perustelee itsekin kirjan lopussa. Joka tapauksessa hän kuvaa maailmaa, jossa kolonialismi ja oman edun ajaminen vallitsevat niin valtioiden kuin yksilöidenkin välisissä suhteissa, eri aikoina vain eri muodoissa.

Mankellin teksti on vetävää ja voimakasta. Yli 600-sivuista tiiliskiveä tuskin malttoi laskea käsistään, oli ikään kuin pakko lukea se loppuun, vaikka ranteita kyllä pakotti.