Kokkolalainen kuvataiteilija Jaana Erkkilä on asettanut esille Taideleipomon pieneen näyttelytilaan tiiviit ja voimakkaat teosparit. Niissä voi nähdä selkeän tekemisen ja ajattelun prosessin. Puupiirroksen mahdollisuudet ovat loimi sanojen, kuvien ja värien kudoksessa. ”Huoneentauluissa” elämän kokemukset, perinteen koetellut viisaudet asettuvat silmiemme eteen kuin luolamaalauksissa tai viikinkien kiveen hakatuissa kirjoituksissa. Sana on ehdoton. Kuva on merkki.

Sammaleen vihreää, oranssin punamulta. Kerroksittain. Kuultavat hahmot; kanssaihmisiämme maailmassa. Tekstin omatunto: go in peace, what good is it. Täytyy olla myös ruokaa, vaatteet, asunto. Sielun rauha ei yksin riitä. Elämme yltäkylläisyydessä, toisilla ei ole mitään. Miten itse voimme olla rauhassa? Emme olekaan.

Toisessa huoneentaulussa on viidakon värit: syvä oranssi, vihreä, violetti, keltainen. Teoksessa on mystiikkaa. Puu, kädet, linnut kehrän ympärillä. Tiedän, että jossakin on enkeli. What good is it.

Ei oppi ojaan kaada, joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee, herran pelko on viisauden alku. Näihin viisauksiin ihmiset ovat nojautuneet kautta aikojen kuin lapset vanhempiinsa. Ne ovat tukipylväitä, joita voi koetella. Linnut lentävät valkean kehrän ympärillä kuin dervissit tanssiessaan: nähdäkseen paremmin, löytääkseen tarkoituksen. Jäänsininen ja valkea kuin vesi; oranssi ja keltainen kuin tuli.