Yön ritari (The Dark Knight). Ohjaus Christopher Nolan. Käsikirjoitus Jonathan ja Christopher Nolan. Kuvaus Wally Pfister. Pääosissa Christian Bale, Heath Ledger, Maggie Gyllenhaal, Aaron Eckhart. 155 min. K13. Tuotanto Warner Bros. City Red One.
Yön ritarissa sopimukset sanotaan irti. Gotham Cityssä rosvot ryöstävät toisensa ja kadunmiesten syliin pannaan pommin laukaisunappula. Terrori rulaa, jos Jokeri, Lepakkomiehen konnapakan villi kortti, saa ratkaista.
Christopher Nolan on ohjaajana halunnut irti Batman-elokuvaperinteen sarjakuvallisimmista painotuksista. Metropoli onkin entistä harmaampi, realistisempi paikka.
Kaksi ja puolituntiseen Yön ritariin on ladattu synkkä anti-utopia, jossa sankarien henki on yhtä löysässä kuin vihollistenkin. Oikeudenvartijana Batmankin (Christian Bale) joutuu uhraamaan rakkaimpansa – eikä tämä ole suinkaan viittaus näyttelijä Balen väitettyyn äidin ja sisaren pahoinpitelyyn.
Jokeri sekoittaa mafiamiesten rahapelin, mutta superroiston vaikuttimista ei pääse selvyyteen. Vaarallinen psykopaatti levittää kaaosta kaaoksen itsensä vuoksi, eikä psykologisiin selitysmalleihin ole luottamista. Jokeri (Heath Ledger) kertoo taustansa aina eri tavalla, on tilanteen mukaan sitä tai tätä, kuten esikuvansa korttipöydällä.
Batmankin etsii tukea paitsi uskollisesta poliisipäällikkö Gordonista (Gary Oldman), myös Gothamin yleisestä syyttäjästä, Harvey Dentistä (Aaron Eckhart). Tämä sattuu olemaan myös Bruce Waynen kilpakosija Rachel Dawesin (Maggie Gyllenhaal) suosiosta.
Yön ritarin monet juonilangat kiertyvät kiintoisasti ja tärkeille sivuhenkilöille ehditään pitkässä filmissä luoda taustat ja kehityskaaret. Totisuus ja kesto syövät silti elokuvan tehoja. Oldmanin maltillisesti esittämän poliisin katoaminen ei yllätä toivotulla tavalla. Elokuvaan ilmestyvän Kaksinaaman kolikonheitto ei värisytä enää Menetetyn maan Chigurhin nähtyään. Heath Ledgerin Jokeri on toki julmaa herkkua, mutta virtaviivaisen Lepakkomiehen ilmestymisissä maistuu tahaton komiikka, varmaotteisesta Balesta huolimatta.
Lapsia käytetään pelkkinä jännityselementteinä ja heidän ihanteellisuuttaan vain hipaistaan. Lopussa heräävä toivo ja kansalaisten hyvä tahto ovat oivia ratkaisuja, mutta melkein peittyvät Yön ritarin raskaan koneiston jalkoihin.
Uusin Batman onkin rankalla kädellä tehtyä aikuisten viihdettä, eikä mikään koko perheelle suositeltava fantasiaseikkailu.