Usein lapsia ja nuoria syytetään roskaamisesta, mutta osaavat aikuisetkin. Ja lapset oppivat kotoa mallin, hyvän ja huonon. Jos vanhemmat heittelevät roskia kaduille ja luontoon, nopeasti esimerkki lapsen mieleen jää.

Joskus voi olla niin, että vaikka kotona oltaisiin tiukkoja roskien kuskaamisesta jätesankoon, yleisellä paikalla ja julkisissa tiloissa käytäntö muuttuu. Jäätelöpaperi tai pahvimuki pudotetaan maahan. Pikaruokalan jätteet viskaistaan auton ikkunasta lähimpään ojaan.

Monet kaupungit ja kunnat ovat järjestäneet viime vuosina siivouskampanjoita asukkailleen. Aikuisetkaan ihmiset eivät ilmeisesti tajua, ettei ympäristöä saa tieten tahtoen roskata. Siksi on valistettava. Tietenkin on hyvä, jos kampanjointi tuottaa tuloksia.

Mikähän on tuonut mukanaan piittaamattomuuden? Ehkäpä yksi syy on se, että kaikenlainen yhteisöllisyys ja samalla sosiaalinen kontrolli on hävinnyt yhteiskunnasta. Monikaan ei kehota tuntematonta laittamaan roskia niille kuuluviin paikkoihin. Kenties pitäisi olla vähintään järjestysmies tai roskapoliisi, jotta voisi siitäkin sanoa.

Kaupungit ja kunnat, erilaiset yksityiset siivouspalvelut ja kiinteistöhuoltoyritykset puolestaan siivoavat ja puhdistavat kiltisti, mutta luonnollisesti korvausta vastaan, ympäristöä roskasta ja jätteestä, jota asukkaat ympäristöön heittelevät.

Julkiset tilat, puistot, kadut ja tiet ovat jostain syystä enimmin roskaamisen kohteina. Toisaalta kun ihmisiä on paljon liikkeellä satunnaisesti joissain tapahtumissa, syntyy varsinkin roskaa, kun kukaan ei kuitenkaan näe.

Julkinen sektori ja yksityiset yritykset joutuvat sijoittamaan huikeita summia siivoukseen. Kaikki siitä maksavat muodossa tai toisessa. Eikö kannattaisi nähdä hieman vaivaa ja viedä roskat jätesäiliöön? Tapahtumissakin olisi viihtyisämpää ja niiden jälkeenkin.