Evankeliumi: Luuk. 4:23-30

On hienoa olla kotoisin samasta pitäjästä kuin joku kuuluisuus: tangoprinssi, puolueen puheenjohtaja, ex-pääministeri, NHL-maalivahti tai TV:n maajussi. Jossakin sopivassa tilanteessa voi saada itselleenkin pienen palan hänen maineestaan kehumalla asuneensa naapurissa tai käyneensä samaa koulua. Puhumattakaan siitä, että olisi tälle kuuluisuudelle sukua!

Menestyjät otetaan juhlavasti vastaan omassa pitäjässä. Vaikka kateus välillä vilahtelee, kiitosta kertyy kuin heinäkuun sateita. Menestyjä tuo mainetta kotiseudulleen ja suvulleen. Kohottaa itsetuntoa. On hienoa kuulua samaan porukkaan.

Profeetta on vähän eri juttu kuin ”julkkis”. Profeetta ei tavoittele julkisuutta. Hänen tehtävänsä on julistaa, kertoa miten asiat ovat ja miten tulisi toimia. Katuvan mäkihyppääjän näkeminen iltapäivälehtien lööpeissä kiinnostaa, mutta omien virheiden paljastuminen kauhistaa. Paparazzi vie virheet lehtiin, profeetta avaa ne omien silmien eteen. Vaikka paheita löytyy, kenenkään toisen emme halua niitä tietävän. Eikä hyvältä tunnu, että joku profeetta tulee sen sanomaan päin naamaa! Ja jos tuleekin, hän on ”tekopyhä”, ”tuomitsija” tai ”suvaitsematon”. On usein vaikea kohdata oman elämän totuuksia. Joskus vain on pakko.

Harva meistä on niin rautaa, että tulisi toimeen vain omillaan. Yleisesti myönnetään, että Jeesuksen opetukset ovat hyviä, päiväkerhoa ja rippikoulua arvostetaan, kirkon diakoniatyö ja kaikenlainen kristillinen auttaminen koetaan hyvänä. Armoa tässä maailmassa tarvitaan. Silti omat heikkoudet ja synnit pidetään mieluummin piilossa – vaikka henki menisi. Juutalaiset eivät sietäneet kuulla totuutta itsestään. Heille Jeesus oli ”Joosefin poika”, profeetta omalla maallaan. Vaikka kristinusko on jo vuosikausia ollut maailman suurin uskonto, juutalaisista vain pieni vähemmistö on kristittyjä. Meille kristityille hän on taivaasta tullut ”Jumalan Poika” – profeetta vieraalla maalla. Luulisi olevan vähän helpompaa. Mutta ei.

Aina yhtä vaikeita ovat nämä kaksi tärkeää sanaa: kiitos ja anteeksi. Ne ovat silti myös sinua varten. Saat kiittää – ja tulla kiitetyksi. Saat antaa anteeksi – ja saada itsekin anteeksi! Ei välttämättä julkisuudessa, mutta Jumalan edessä ainakin.

Kirjoittaja on sairaalapappi Kokkolassa.