Politiikassa kuherruskuukauden väitetään kestävän sata päivää. Puheenjohtaja Urpilaisella on takanaan vasta reilu kolmannes näistä.

Vähitellen vahvistuu kuitenkin myös puoluejohtajuuden arkisempi puoli. Kentän kierto ja Suomen sukkulointi ei ole pidemmän päälle yhtä kesätapahtumaa, ei edes ”omien” parissa. Uutuudesta viehättynyt mediakin näyttää ajan oloon myös kriittisemmän puolensa. Politiikan arkea opettavat niin ikään mittelöt muiden puoluejohtajien kanssa. Esimakua antoi puheenjohtajien keskiviikkoinen kohtaaminen Porissa.

Asetelma Suomi-Areenan kaltaisilla foorumeilla on Jutta Urpilaiselle otollinen. Hän pääsee niissä samalle viivalle pääministeri Matti Vanhasen ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen kanssa. Tämän parempaa tilaisuutta oman tunnettuuden lisäämiseen ja omien näkemysten esille tuomiseen ei ole.

Tässä on myös asetelman haasteellisuus. Urpilaisen pitäisi kyetä tuoreena oppositiojohtajana tasavertaiseen väittelyyn jo toista hallitustaan johtavan Vanhasen ja untuvikkovaiheen ministerinäkin taakse jättäneen Kataisen kanssa.

Jos politiikka olisi tietokilpailu, Urpilaisen mahdollisuudet olisivat etenkin lyhyellä tähtäyksellä heikot. Niin paljon paremmassa asemassa poliittisten tietovirtojen keskiössä olevat voimaministerit ovat.

Nippelitietoa ehtii ajan mittaan kartuttaa, mutta perusasiat on saatava nopeasti haltuun. Kunhan näin tapahtuu, Urpilainen voi päästä kunnolla haastamaan kahta muuta seuraavien eduskuntavaalien jälkeistä pääministerikandidaattia.

Oppositiojohtajana Urpilaisen mahdollisuus on nimenomaan haastamisessa. Hänen on kyettävä tekemään aloitteita ministerien kaluttavaksi. Aloitteiden on oltava samaan aikaan räväköitä ja tuoreita että toteuttamiskelpoisia. Sellaisia, joita Urpilainen voisi ajatella mahdollisena pääministerinä vievänsä läpi.

Sosialidemokraattien puoluekokouksessa ”vahingossa” hyväksytty linjaus maksuttomasta lasten päivähoidosta ei tällainen ole. Uusien lipsahdusten välttämiseksi Urpilaisen onkin otettava otteeseensa puolueen politiikan valmistelu. Sen johtamista puheenjohtaja ei voi kenellekään delegoida.

Mitä vahvemmin jo Sdp:n politiikan valmistelu on Urpilaisen käsissä, sitä helpompi hänen on sitä myös puolustaa. Suomi-Areenan yhteenotossa Urpilainen pakkasi jäämään vielä altavastaajaksi.

Urpilaista kovistelleen hallituksen johtokaksikon on kuitenkin syytä varoa reilun kolmen vaalikauden takaisen toistumista. Silloin ajankohtaistiedoiltaan ylivertainen ja sanankäytöltään sujuva pääministeri Esko Aho peittosi asioissa haparoineen ja jäyhästi esiintyneen oppositiojohtaja Paavo Lipposen niin, että kansalaisten sympatiat kääntyivät Lipposen puolelle. Jos Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen jatkavat keskiviikkoista kovisteluaan, sama voi tapahtua Jutta Urpilaisen ja Sdp:n eduksi.

Julkisesta kaltoin kohtelusta koituvat sympatiat eivät kuitenkaan välttämättä muunnu ääniksi vaaleissa. Siihen vaaditaan muutakin. Ennen muuta tuoreita, rohkeita ja uskottavia poliittisia avauksia.

Lassi Jaakkola