KAUSTINEN

Maria Kalaniemen, Tallarin ja Hakan yhteiskonsertissa Kaustinen-salissa keskiviikkona kuultiin monipuolista ohjelmistoa aina suomenruotsalaisesta perinteestä Viola Turpeisen kautta pohjalaiseen uhoon asti. Vahva laulu ja pelimannimeininki leimasivat konserttia. Sooloja ja yhteisnumeroita sisältäneessä konsertissa musisoivat taitavat muusikot. Oli hienoa kuulla pelimannien nuorta polvea yhdessä kokeneiden ammattilaisten kanssa. Sattumaa tai ei, vasemmalta oikealle luettaessa saattoi nähdä mihin nuori polvi voi halutessaan kehittyä.

Suomenruotsalaisessa Kalaniemessä on harvinaista säteilyä, joka syntynee aidosta antautumisesta musiikille. Se vie kuulijankin syvälliselle matkalle. Harmonikkataiteilijana tunnettu Kalaniemi toimi konsertissa ennen kaikkea laulajana. Hän oli syvällinen tulkitsija. Tunteille avoin ääni yhdistettynä läsnäoloon ja vaatimattomuuteen tehosi.

Tallaria kuullessa aina hämmentyy, miten hyvin yhtye voikaan yhteen hiileen puhaltaa. Viulisti Ritva Talvitie kosketti jatkuvalla musiikkiin heittäytymisellään. Pauliina Kumpulaisen vahva ääni sopi yhtyeeseen hyvin. Timo Valon ja Antti Hosiojan vaatimaton esiintyminen ja tiukka ammattilaisuus riemastuttavat! Etenkin illan ylimääräisessä tämä parivaljakko pääsi irti ja soitti hillittömät soolot.

Haka on pestinsä vuoden yhtyeeksi ansainnut. Osaava joukko on täynnä nuorta voimaa ja pohjalaista menoa. Etenkin yhtyeen omat kappaleet toimivat. Musiikki on toisaalta perinnemenoa hillittömällä svengillä, mutta myös popista tutut elementit kuuluvat. Ne on hyvin leivottu musiikin sisään.

Illan hienoimpia paloja oli mm. Tallarin soittama Mollipolska Lapväärtistä. Sen antautunut tunnelma kasvoi loppua kohden. Kalaniemen ja Tallarin yhteisnumero, Viljami Niittykosken Suvitunnelmia Åke Grandellin ruotsinkielisillä sanoilla teki vaikutuksen. Tummia tunteita sopivasti sisältänyt kappale oli saanut koskettavan sovituksen. Hakan Sapsalammin tytöt oli rytmisesti rikas, menevä kipale. Kalaniemen soolo, Balladi Maria Magdalenasta, kertoi hienosti karua tarinaa. Meirän kylä-kappaleessa Tallari vastasi kuin kaikuna Hakalle. Hilima tul ja män yhdistettynä Ellin polkkaan oli räjähtävä yhdistelmä, josta ei voinut olla tulematta hyvälle tuulelle. I fjol så gick jag med herrarna i hagen kulki mainiosti. Tallarin tyttöjen ja Kalaniemen kaanonissa lauletut osiot soivat ja svengasivat. Illan viimeinen kappale, yhteisnumero Vitamiiniviisu oli hauskaa kuultavaa. Siinä etenkin mandoliini sai mainiosti tilaa. Kappaleessa oli tekemisen meininkiä; energiaa ja musiikin iloa.