Joni UusimäkiEmilia Tala ja Kati Rajasaari: Sadistiope ja Hulluhoitsu, EDICO OY 2008, 198 s.
Sadistiope (Emilia Tala) ja hulluhoitsu (Kati Rajasaari) työskentelevät erityislasten parissa. Emilia Tala on erityisopettaja ja Kati Rajasaari on lastenkotiohjaaja. Romaanissaan he keskustelevat työstään, erityislasten käyttäytymisestä ja yhteiskunnan ongelmista. Keskustelua käydään sähköpostien muodossa läpi romaanin.
Emilia ja Kati eivät koskaan pääse kunnolla vauhtiin näissä keskusteluissaan. He keskustelevat enemmän omasta elämästään, miehistään ja koiristaan. Ehkä tässä on jotain syvempää, joka ei koululaiselle avaudu. Ihmiset, jotka työskentelevät samanlaisten asioiden kanssa, saavat luultavasti enemmän irti tästä kirjasta. Tuntuu kuitenkin siltä, kuin eri aiheita vain hieman raapaistaan, eikä mitään vakavaa keskustelua koskaan käydä.
Kertomukset lapsista ovat kiinnostavia. Lasten ongelmia pohditaan psykoloogisesta näkökulmasta. Syitä lasten pahoinvointiin mietitään yleensä lasten vanhempien kautta. Millainen on koti ja tausta? Miksi lapsi käyttäytyy näin? Mikä olisi sopiva ratkaisu lapsen ongelmaan ja miten se saavutettaisiin?
Romaania mainostetaan mustalla huumorilla. Tämä toimii erinomaisesti kritiikin keventämiseksi. Tuntuu kuitenkin siltä, kuin mustaa huumoria olisi pakostakin työnnetty jokaiseen nurkkaan. On ymmärrettävää, että näin kriittisessä kirjassa ohjataan vakavuutta pois käyttämällä runsaasti huumoria. Mutta miksi on pakko vääntää typerää ja lapsellista vitsiä jokaisesta asiasta? Huumori käy välillä niin mauttomaksi, että ei voi muuta kuin ihmetellä, mitä kirjoittajat ylipäätään kirjallaan hakevat.
Sadistiope ja Hulluhoitsu on hyvin itsevarma teos. Kirjoittajat yrittävät tosissaan ymmärtää erityislapsia ja heidän elämäntilanteitaan. He luovat ajatusmaailmoja ja yrittävät löytää ytimen lapsen ongelmaan. Tämä on kuitenkin kirjoittajille liian iso pala purtavaksi. He eivät yksinkertaisesti onnistu vakuuttamaan lukijaa teorioillaan. Mutta on kuitenkin hyvin ihailtavaa, että tällaiseen asiaan yritetään ottaa kantaa, vaikka ei kaikki menisikään nappiin.
Kaikilla eivät ole samat lähtökohdat romaanin kanssa. Ihmiset jotka työskentelevät tai ovat jostain muusta syystä tekemisissä samanlaisten asioiden kanssa, saavat takuuvarmasti enemmän irti tästä teoksesta. Romaanissa on kuitenkin niin paljon kaikkea erilaista, että sen pääasiallinen tarkoitus jää ainakin nuorelle lukijalle epäselväksi.