Jeesus sanoo vuorisaarnassa, ”menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen””. Matt. 7:13-14.On muotia, suorastaan ajan hengen mukaista muutella Jumalan sanaa. Etsiä, olisiko tämä tai tuo sitä alkuperäistä, oikeaa, ja raakata pois sellaista mikä ei kelpaa. Mikä kelpaisi paremmin epäuskoiselle maailmalle.
Sielunvihollisen kysymys on ollut aikojen alusta sama, ”sanoiko Jumala todella niin?” Tarkoittiko hän sitä minkä ilmoitti? Lähimmäisenrakkauskin saatetaan valjastaa välineeksi, jotta saataisiin lankeemus suureksi.
Jumalaan ja Jumalan sanan lupauksiin voi aina luottaa. Ensimmäinen ihmispari lankesi pois lupauksesta. Sama uhkaa meitä jokaista. Olemme osallisia syntiinlankeemuksen perinnöstä.
Olenkohan oikealla tiellä, saattaa joku kysellä mielessään. Tunnen niin monia kiusauksia, olen heikko. Kuinka tällainen voisi kelvata Jumalalle? Voiko Jumala rakastaa minua, kun tuntuu etten kykene rakastamaan omia lähimpiäni.
Apostolit Paavali ja Barnabas ”rohkaisivat opetuslapsia, kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta”. Ap.t. 14:22 He puhuivat taivaan kirkkaudesta, minne Jumalan kansa tekee matkaa.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa, ettei tule langeta seuraamaan niskoittelijoiden esimerkkiä jottei jäisi sen vuoksi taipaleelle. Hepr. 4: 11. Sielunvihollisen petoksella on vain yksi päämäärä, saada lankeamaan.
Apostoli neuvoo astumaan rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr. 4:16 Kristus on voittanut sielunvihollisen vallan.
Armon valtaistuin on Jumalan valtakunnassa, siellä syntinen saa kuulla syntien anteeksiantamuksen sanan, usko synnit anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kirjoittaja työskentelee seurakuntapastorina Toholammilla ja Kannuksessa
