KOKKOLA

Narnian tarinat: Prinssi Kaspian. Ohjaus Andrew Adamson. Käsikirjoitus Adamson, Christopher Markus ja Stephen McFeely C.S. Lewisin romaanista. Kuvaus Karl Walter Lindenlaub. Pääosissa Ben Barnes, Anna Popplewell, Georgie Henley, William Moseley, Skandar Keynes. 146 min. K-11. Tuotanto Walden Media/Walt Disney Pictures. Bio Rex 1, Kokkola, City Red One, Pietarsaari.

– Murskatkaa ne kaikki, murahtaa Telmarin petollinen sotalordi Sopespian lähestyessään armeijoineen Narnian puolustuksia, viittauksena Peckinpahin kuulun lännenklassikon pahamaineiseen ”kill ’em all” –repliikkiin. Narnia tosiaan on villimpi paikka kuin muistimmekaan.

Vaikka jo Velhon ja leijonan tarinassa Aslanin kristusmainen kärsimys hipoi Passion of the Christin ylilyöntejä, tuon ensimmäisen Narnia-filmin kuvakirjamainen kerronta jäi etäiseksi ja kiiltokuvamaiseksi. Nyt elokuvatuottajat ovat lisänneet panoksia ja kiinnittäneet huomiota juonenkehittelyyn ja toiminnallisen seikkailun luomiseen.

Prinssi Kaspianissa budjetti on kasvanut 180 miljoonasta 250 miljoonaan dollariin. Kaksi ja puolituntisen filmin sankarit – nuoret kuninkaat ja kuningattaret sekä uutena prinssi Kaspian – eivät enää vaikuta pelkiltä paperinukeilta pahvikulisseissa.

On kulunut 1300 vuotta lasten viime vierailusta Narniaan. Prinssi Kaspianin pako linnasta, ilkeän setänsä Mirazin vallananastuspyrkimysten kynsistä, avaa kertomuksen vauhdikkaasti. Metsässä Kaspian puhaltaa taikatorveen ja kutsuu paikalle nuo Lontoon skidit, kouluaskareittensa keskellä Narnian kuninkuudesta haaveilevat Pevensien sisarukset. Pian Peter, Susan, Lucy ja Edmund johtavat joukkonsa Mirazin harhaanjohtamia telmarilaisia vastaan.

Ohjaaja Andrew Adamson parantaa merkittävästi otettaan toisella yrittämällä. Prinssi Kaspianissakin kerronta sammahtelee paikoin ja kulkee keinotekoisesti sen sijaan, että tapahtumat juontuisivat luontevasti tilanteista ja hahmoista. Tällä kertaa rakennelma lepää kuitenkin neljän vahvan pilarin päällä. Tarina koukkaa mukaan jo alun ritaritunnelmalla. Toisen kerran katsoja pidättää henkeään yllätyshyökkäyksessä Mirazin linnaan. Kolmanneksi ylikuningas Peterin ja Mirazin raivoisa miekkamittelö tuo perusjähmeään juttuun kauan kaivattua fyysisyyttä. Neljäntenä valttina on suurten mittojen lopputaistelu. Tekijät avaavat oivallisesti C.S. Lewisin kirjan viitteelliset näkökulmat elokuvalliseen toimintaan.

Prinssi Kaspianin (Ben Barnes) avittama sisarusnelikko ei vielä kiehdo aivan Harry Potterin ystävysjoukon tai Sormusten herran hobittien tavoin, vaikka dynaamisempi käsikirjoitus tekeekin Pevenseistä persoonallisempia yksilöinä. Meksikolaisen Damian Alcazarin lordi Sopespian on lojaaliudessaan ailahteleva, epälooginenkin telmarilainen, mutta italialaisen Sergio Castellitton saaminen Mirazin rooliin on uuden filmin kantavin idea. Häijyn konnan arkkityyppinä Castellitto tuo mieleen klassisten historiaseikkailujen rakastettavan vihollisen, Basil Rathbonen.

Raamatullisten viitteiden lisäksi Narniassa voi nähdä muitakin tarinakerrostumia. Koululaisten aikamatkan junassa on Rowling lainannut Potteriinsa. Toisaalta Lewis näyttää taaskin Tolkienin perässäkulkijalta, kun filmintekijät ovat päätyneet ratkaisuissaan Sormusten tarumaisiin keinoihin. Suuret linnut, hyökyveden jokijumala ja liikkuvat puut tuovat väkisin mieleen Tolkienin elokuvatulkinnat.

Nämä myöhemmät brittikertojat ovat tietysti velkaa juonenpunojista suurimmalle ja runollisimmalle. Shakespeare sai metsän liikkumaan jo Macbethissa.