Kaljaasi Ansio ja näkötorni Eihveli eivät ole silmänkääntötemppuja, sillä niiden taakse tarvitaan sakkia paljon enemmän kuin mitä yhteen pikkufiatiin mahtuu.

Ideasta kaikki on lopulta kiinni. Mutta se yksin ei riitä, jos sanoista ei päästä tekoihin. Suomessakin on hyllymetreittäin hanke- ja projektisuunnitelmia, jotka eivät ole johtaneet sen pitemmälle.

Hanke on saatu alulle aika usein suurieleisesti rahoituspäätöksen avulla. Kun rahat ovat loppuneet, pelkästään vetäjän määräajaksi työllistäneen hankkeen taru päättyy saman tien kuin sen kuuluisan kanan lento.

Projekti- ja hankemaailma syntyi EU- jäsenyyden myötä. Hankkeiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on ammentaa unionin rahalähteestä, missä mielikuvituksella ei tunnu olevan rajaa.

Kaljaasi Ansion rakentamiseen kuluu muutama vuosi. Talkoovoimin toteutettava työ vaatii tekijöidensä mukaan eniten sinniä. Rahaakin tarvitaan, mutta talkooporukka on kuitenkin hyvin ratkaisevassa roolissa.

Sinni tarkoittaa juuri sitoutumista, mitä toisaalta tukee porukan halu saada aikaan jotakin sellaista, mistä jää dokumentti jälkipolvillekin.

Eihvelin nimikin kertoo ja samalla markkinoi, mistä on kysymys. Rautiolaisen erämaanevan kainalossa sijaitseva näkötorni kiinnostaa muitakin kuin kyläläisiä. Kun ihminen saa katsella maisemaa jakkaraa korkeammalta alustalta, sillä on ainakin lakeuksilla vetovoimaa.

Idean ei tarvitse noudattaa vanhakantaista kaavaa. Se saa olla niin sanotusti hullukin, kunhan se on toteuttamiskelpoinen ja jalostuksen avulla laajempaan käyttöön sopiva.

Plassin ja Raution toiminta osoittaa, miten kaikenlaisista, omaperäisistäkin ideoista kylähenki saa tarpeellista lisähappea.

Kirjoittaja on toimittajana Keskipohjanmaan Kalajoen aluetoimituksessa.

Heikki Gummerus

heikki.gummerus@kpk.fi