Leena Ahlholm (KP)Doris Lessing: Kesä ennen pimeää. Suom. Irmeli Sallamo. 4. painos, 1. painos julkaistu 1974 Kirjayhtymän Arena-sarjassa. 330 s. Tammi, 2007.
Kun Doris Lessing sai vuoden 2007 Nobelin kirjallisuuspalkinnon, julkaisi Tammi uusintapainoksen hänen kahdesta suomennetusta romaanistaan laatukirjasarjassaan Keltaisessa kirjastossa. Kesä ennen pimeää -romaanin alkuteos on ilmestynyt Iso-Britanniassa vuonna 1973 ja se suomennettiin seuraavana vuonna.
Lessingiltä oli ennen Nobelia käännetty suomeksi 22 teosta. Ensi vuonna 90 vuotta täyttävän kirjailijan tuotteliaisuus saattaa jo hiipua, sillä hän on sanonut palkinnon sotkeneen hänen elämänsä ja estäneen kirjoittamisen alituisten haastattelujen vuoksi.
Kesä ennen pimeää on helppo luokitella feministiseksi romaaniksi, vaikka kirjailija itse ole naisasian ajajaksi leimaamisesta oikein innostunut. Naiseksi kasvaminen ja naisen elämä on kuitenkin hänen tuotantonsa keskeisiä teemoja.
Romaanin päähenkilö brittiläinen Kate Brown on yli 40-vuotias nainen, joka tehnyt 25 vuotta töitä kotiäitinä. Hän on joutunut oppimaan kärsivällisyyttä ja muihin sopeutumista. Hän on huolehtinut ennen muuta miehensä Michaelin ja 4 lapsensa hyvinvoinnista, talosta ja ja viehättävästä englantilaisesta puutarhasta, jolle on uhrattu paljon työtä. Hän on ollut aina paikalla kaikkien käytettävissä. Hän on päivystänyt kotona ja huolehtinut lasten ja heidän ystäviensä taloudesta, vaikka he olisivat viivähtäneet kotona vain päivän läpikulkumatkalla.
Romaanin tapahtuma-aikana Kate joutuu keski-iän kriisiin ja ryhtyy pohtimaan elämässä valintoja. Vaikkei sitä juuri näin ilmaista, hän joutuu kysymään feminismin toisen aallon keskeisen kysymyksen: ”Tässäkö kaikki?”
Miehen lähdettyä useiksi kuukausiksi Yhdysvaltoihin ja aikuisten lasten omille tahoilleen, Katen tavallinen arki katkeaa. Talokin vuokrataan pois. Hän saa tulkin paikan kansainvälisessä konferenssissa ja ostaa hienoja pukuja hyvällä palkallaan.
Kate katsoo elämäänsä kuin ulkopuolelta. Hän toteaa keskittäneensä huomiota laatuun, mutta tuo laatu on tarkoittanut lähinnä toisille hankittujen tavaroiden tasoa.
Kate havahtuu näkemään, kuinka hän on elänyt saadakseen muilta huomiota ja hyväksyntää. Nuorena häneen suhtauduttiin kevyen ivallisella arvonannolla, jonka kohteena tytöt ovat. Työssäkin hän menestyy äidillisellä avuliaisuudella ja huolehtimisella, joita on kotona oppinut. Työ vie Turkkiin, josta alkaa kesäromanssi. Se kuitenkin lässähtää varsin epäromanttisiin sairastumisiin.
Lessing kuvaa taitavasti ja uskottavasti keski-ikäisen ja pikkuporvarillisen Katen ja nuoren Maureenin vastakkainasettelua. Katen toistuva uni pulaan joutuneesta hylkeestä on kuva hänen elämästään. Loppu jää avoimeksi, mutta siinä on toivoa. Kuitenkin romaani tuntui nyt paljon synkemmältä kuin ensimmäisellä lukukerralla kauan sitten.