Johannes ja sukulaisensa Jeesus eivät sitoutuneet vanhaan, kuolleeksi havaitsemaansa, toimimattomaan perinteeseen vaan molemmat raivasivat tilaa uudelle tavalle elää uskoa arkipäivän elämässä. Tästähän ei pidetty. Me tiedämme kuinka paljon ilkeämielisiä ja pahansuopaisia veljiä ja sisaria pyöri nurkkien takana puuhamassa Jeesuksen opetuksia vastaan, mutta vain harva heistä uskalsi tulla kysymään suoraan Jeesukselta opetuksensa tarkoitusta. Ja tiedämme miten Jeesuksen kävi. Uskonnollistavaltaa pitävät juonivat hänet tuomiolle kansan mieliksi.

Molemmat sukulaismiehet, tienraivaajia.

Tienraivaajista ei ole koskaan pidetty omana aikanaan. Moni heistä on päässyt jopa hengestään. Ymmärtämystä on tullut vasta paljon myöhemmin.

Tämäkin kesä, varsinkin juhannus, on täynnä erilaisia kesäjuhlia, joihin me suomaiset osallistumme uskollisesti. Jokaiselle varmasti löytyy jokin viikonloppujuhla tai festivaali, johon osallistuminen on jo käynyt perinteeksi. Perinne voi kuitenkin käydä raskaaksi, jos juhlissa mikään ei muutu, koska järjestäjät eivät uskalla muuttaa ohjelmaa, vaan pyörittävät samaa vuodesta toiseen. Silloin on parempi vaihtaa uusiin ympyröihin. Kaiken täytyy mennä eteenpäin, liikkua ajassa, niin tympeältä kun se joskus tuntuukin. Jos me lukkiudumme vanhaan, pitääksemme oman maailmamme kasassa, joudumme kieltämään ympäröivän maailman ja kadotamme välineet elää tässä maailmassa.

Aina kun näin käy, tarvitaan tienraivaajia osoittamaan se, miten elää uskovaisena tässä maailmassa, Jumalan käsinä ja jalkoina.

Jalanjäljillä pappi