OULU

Taidegalleria Terttu Jurvakaisen 31. kesänäyttely Muhoksella 14.6.-31.8.2008. Taiteilijat: Hannu Hirvonen, Kari Juva, Seppo Kalliokoski, Piia Lehti, Assi Madekivi, Jaakko Mattila, Veikko Myller, Raimo Törhönen, Heikki Ulvi, Terttu Jurvakainen.

Taidegalleria Terttu Jurvakaisen kesänäyttely tarjoaa jälleen taiteen ystäville unohtumattomia elämyksiä kymmenen tunnetun, taiteen eri alueita edustavan tekijän voimin.

Seppo Kalliokoski Halsualta on luonut näyttelyn jyhkeimmät veistokset puusta, takoraudasta ja tervasta. Kun gallerian lattialle laskeutuneen jättimäisen harmaan Sotkan hahmoa ympäröivät Jurvakaisen palavat maalaukset, Kalevalan maailmanluomistaru assosioituu omaleimaiseksi taiteelliseksi tulkinnaksi. Myös ulkoveistokset, varsinkin Kyy ja Juhta toistavat mytologista symboliikkaa.

Lieksalaisen Hannu Hirvosen pääosin vuolukivestä veistämät teokset vetoavat muotojensa plastisella puhtaudella. Kiehtovin edustaja on merenneito My Mermaid, mutta materiaalin ja muodon hallinnasta vakuuttavat myös Orbit, toteemimainen Käänteet ja arvoituksellinen Cosmojam.

Lasitaiteilija Heikki Ulvi Kalajoelta virittää kuultavilla, luonto- ja musiikkilähtöisillä ikkunateoksillaan näyttelyyn geometristen konstruktioiden rajaamia, hienostuneita väri- ja tunnelmanyansseja. Ulvi on todella taitava tekijä. Hänen teoksiaan Kaislikko, Lehtivihreää, Violet ja Syksyssä soi Blues ei voi ohittaa.

Oululainen kuvataiteilija Jaakko Mattila on muutamassa vuodessa vakiinnuttanut niukkaeleisen, puhtaasti estetisoivan taidetyylinsä. Havainnollisen käsityksen siitä saa hänen esillä olevasta katalogistaan, jonka tekstitys on Jarkko Laurin.

Pallo, ympyrä - Mattilan mielestä kuvioista kaunein - sekä kuutio ja spiraali eivät lakkaa viekoittelemasta tekijää sekä kuvallisiin että filosofisiin tulkintoihin. Mattilan tekniikoita ovat alkydi sekä öljy- ja vesiväri, joka näyttelytöissä vivahtelee lukemattomina pallomuotoina yhdistyen teoksissa Kuutio ja Kuutio (Tippuva) keveäksi rytmiikaksi.

Vesiväri/guassi -maalauksessa Keskellä kiehtova väriharmonia syvenee spiraaliksi kontrastoituen hätkähdyttävästi oululaisen Raimo Törhösen mustakierteisen BibelBabel-tornin kanssa.

Raimo Törhösen koira- ja kissamaalauksista Maalarin koira ja Maalarin kissa henkii ihmisen ja hänen eläinystäviensä välinen luottamus ja lämpö. Kissa, oman todellisuutensa itsevaltainen, salaperäinen hallitsija ja perheenjäsenenä laumaan alttiisti jäsentyvä koira korostuvat yksivärisiltä taustoiltaan ajattomina prototyyppeinä. Maalauksissa Kultainen sääntö ja True Blue jäntevät kompositiot vahvistavat koiran yksilöllisyyttä.

Graafikko Piia Lehti Salosta muistuttaa sadunomaisella symboliikallaan siitä, ettei mikään aidosti kokemamme kuole, vaikka se usein piiloutuukin aikuisuuden tavoitteiden ja rutiinien taakse. Lapsuuden ystävyydet ja leikit Lehti on ikuistanut muun muassa etsaus/akvatintoihin Kiiltokuvatytöt ja Nukketeatteri. Puut ja eläinsatujen tapaan inhimillistetyt eläimet hellyttävät vedoksissa Pienten puiden suojeluspyhimys ja Ystävän neuvo.

Tamperelaisen Assi Madekiven aiempien talo- ja kirjamuotojen tilalla on nyt herkullisia arkielämän ja kulttuuriharrastusten välähdyksiä. Minä vaan tiskaan astioita toistuu katsojankin spontaanina repliikkinä. Ja kun solistin Ääntä avataan ja naiskuoron Harjoitus on alkanut, kiinnostunut herrasmies pysähtyy suorastaan kuuntelemaan soinnuttelun laatua.

Elämänmakuiset veistoksensa Madekivi on työstänyt raku- ja punasaveen sekä serpentiniittiin ja vuolukiveen.

Helsinkiläisen pronssiveistäjän Kari Juvan naishahmot edustavat klassista sensualismia. Veistokset Kaunis Helena ratsunsa vieressä, Juvalle tyypillinen liehuvapukuinen nainen Rannalla ja Sinussa on ilo liikehtivät gallerian värimaailmassa romantiikan ikituoreina symboleina.

Tyylilleen uskollinen on myös helsinkiläinen kuvanveistäjä Veikko Myller. Hänen kolmen pienen pronssiveistoksensa vastustamaton päähahmo on kultakavio-jalkainen, myyttinen eläin, joka lintuhahmoisen Suojelusenkelin vartioimana hoitaa ratsukontehtäväänsä teoksissa Elämä kantaa ja Pikku sankari.

Taidemaalari Terttu Jurvakaisen nelikymmenvuotista taiteellista tuotantoa leimaa ehtymättömästä motivaatiosta ja elinvoimasta kertova uusiutuminen.

Hienovaraiset siirtymät tyylistä toiseen tai niiden harkitut keskinäiset sovellukset eivät kuitenkaan koskaan peitä hänen taiteensa tunnistettavinta ominaislaatua, värien merkitystä, niiden voimaa tulkita maalauksen olennainen sanoma – Täyttymys, Lupaus, Tanssi auringolle – tai niiden herkkyyttä ja väreilyvoimaa, kun on luodattava mielen syviä kokemuksia.

Näyttelyn lähes sadasta maalauksesta huomio kiinnittyy konstruktivismin vahvistuneeseen otteeseen maalauksissa Silta, Laituri ja varsinkin Värien lähteellä, jossa värien vimmainen esiinvyöry kuitenkin pyrkii katkomaan kahleitaan. Maalauksissa Huhtikuu ja Kesäkuu ylivallan ottava valo häivyttää rajoja antaen tilaa atmosfäärin vaihteluille. Ajoittain valon väreily muuntaa konkreettiset kohteet Valon kaupunki, Rantakatu ja Kesäkoti kangastuksenomaisiksi näyiksi.

Mutta luonnonnäkymät saattavat projisoitua taiteilijan tajuntaan myös niin itsevaltaisina – Lampi ja Joen hiljaisuus – että kohteet elävöityvät sellaisinaan kankaalle.

Henkilöaiheisissa maalauksissa, kuten Rannalla kulkijat hahmot sulautuvat kompositioon impressionistisina osatekijöinä. Ihastuttavimmillaan henkilökuvaus on nostalgisessa maalauksessa Aina kanssasi.

Näyttelyn yhteydessä julkistettiin Terttu Jurvakaisen koko tuotannon kattava taidekirja Valon ja värin maalari.