Mikko A. HimankaJohann Sebastian Bach kuuluu sen tason suurmiehiin, että aina löytyy syytä juhlia hänen työtään. Alkavassa kesäkuussa voisimme vaikka juhlia sitä, että tasan 300 vuotta sitten Bach aloitti työnsä Weimarin hovimuusikkona. Tästä oikeastaan alkoi hänen tuotteliain elämänvaiheensa, jonka hedelmää nytkin käsiteltävät levyt ovat pullollaan.
J.S.Bach: Sonatas for Viola da Gamba and Harpsichord
Mikko Perkola, Viola da Gamba & Aapo Häkkinen, Cembalo
Naxos CD 8.570210
Mikko Perkola ja Aapo Häkkinen ovat purkittaneet levyllisen Bachin teoksia viola da gamballe ja cembalolle. Ohjelmassa on kolme gambasonaattia, kaksi trioa ja kaksi cembalosonaattia. Duo lähestyy Bachin musiikkia pieteetillä ja mietiskellen. Filosofinen syväluotaus ei vedä miesten otsaa ryppyyn, vaan tempo on kautta linjan kiireetön ja nautiskeleva. Soittajalähtöisen tulkinnallisuuden sijaan soitanta polveilee eteenpäin herkällä vaistolla musiikin ehdoilla. Lopputulos vaikuttaa ylevältä ja arvokkaalta. Ero vaikkapa taannoiseen Veli-Markus Tapion rivakan eloisaan äänitteeseen on huima.
On sitten pitkälti makuasia, kumpi lähestymistapa sopii mihinkin teokseen. Ehkä sähäkämpien osien pieni sähköistämisen voisi tehdä hyvää, mutta vaikkapa G-mollisonaatin hidas osa puhkeaa tällä raukealla otteella suorastaan kukkaansa. Levyn äänityksen äärellä on helppo hengittää. Tilava olo ja luonteva etäisyys soittajiin on hyvin linjassa levyn levollisen yleissävyn kanssa.
J.S.Bach: Sonatas
Viktoria Mullova, viulu & Ottavio Dantone, Cembalo/urut
Onyx 2CD 4020
Pitkän linjan kohuttu tähtiviulisti on viimeiset vuodet etsinyt itseään ja tyyliään. Tsaikovskin viulukonsertto sai vaihtua jazziin ja pop-tulkintoihin. Kertoman mukaan barokkijousi avasi hänelle tien uuteen tulkinnallisuuteen. Ilmeisen uudistunut viulisti onkin suunnannut tarmoaan enenevässä määrin barokkiohjelmiston suuntaan.
Käsillä olevalle tuplalevylle on mahdutettu kuuden viulusonaatin lisäksi yksi triosonaatti ja G-duurisonaatti BWV1021, joita kumpaakin säestää laajempi continuo-ryhmä. Mullovan Bach-äänite muistuttaa otteeltaan edellä makusteltua gambalevyä. Solistisuuden sijaan levyllä vallitsee erittäin kamarimusiikillinen tasavertaisuus, ja minkäänlaisesta diivailusta tai itsekorostuksesta ei ole aistittavissa hajuakaan.
Mullovan soitto on ehdottoman tarkkaa ja tyylikästä, ja tietty nöyrä kuuliaisuus upealle musiikille kuultaa läpi joka nuotista. Omaan makuuni tämä tendenssi vain uhkaa jopa latistaa yleisvaikutelman jotenkin etäiseksi. Tietty riskinotto ja subjektiivisuus olisi kenties tuonut musiikkiin sopivaa kouraisevaa vetovoimaa. Aktiivinen kuuntelu vaatii siksi kovaa keskittymiskykyä tämän levyn ääressä. Paksun romaanin kyytipojaksi levy on samasta syystä varmasti mitä parhain valinta.
Christus, der is mein Leben
J.S.Bach cantatas BWV 24, 84, 95 & 161
Collegium Vocale Gent,
joht. Philippe Herreweghe
Harmonia Mundi CD
901969
Philippe Herreweghe on eräs suuria syyllisiä aikamme jatkuvaan barokkikhuumaan. Hän jatkoi menestyksekkäästi Harnoncourtin ja Leonhardtin aloittamaa uutta paluuta vanhaan esityskäytäntöön. Uusin levytys sisältää neljä makoisaa kantaattia, joissa hän on perustamansa Collegium Vocale Gentin kanssa leipälajinsa ääressä.
Herreweghen tyyli on aina ollut hyvin hienostuneen herkkä. Japanilaisten tähtikollegoiden ilmaisullisempaan tyyliin verrattuna hänen työssään pääosassa on musiikin kauneus. Tyylikäs ranskalaishenkinen kohtuullisuus tekee musiikista herkullisen nautittavaa.
Levyn neljä kantaattia eivät tee tässä poikkeusta. Gentin kollegion tulkinta liitelee hovitanssin kevyesti ja arvokkaasti osasta toiseen. Kuoron laulu on nautittavan puhdasta ja tasapainoista. Solistisuoritusten takana on nippu varmoja solisteja (Dorothe Mields, Matthew White, Hans Jörg Mammel ja Thomas Bauer). Näiltä osin kaikki on siis niin hyvin kuin voi olla.
Ainoa kysymys, jota jään pohtimaan tämän kaiken ihanuuden äärellä, on tulkinnan lähtökohta. Väliin olen näet aistivinani, että musiikin alkuperäinen konteksti jää jotenkin taka-alalle. Päällimmäiseksi jää joskus ehkä liikaakin musiikin sanomaton kauneus, jota maltillinen tulkinta pitää herpaantumattoman hellästi aisoissa. Kauneus vain tahtoo olla siinä mielessä vaikea tapaus, että se tuppaa häviämään liian suoralla suuntauksella. Tähtiharrastajatkin tietävät, että moni yötaivaan himmeä kauneus näkyy vain, kun katsoo sopivasti ohitse.