Ilkka Auer: Ikitalvi, Lumen ja jään maa, 4.osa. Otava 2008, 432 s.

Nonnan saatua jäänoidan voimat haltuunsa hän päätti ruveta etsimään jälkiä muinaisista sysilouhista. Mutta sillä välin kun Nonna oli etsimässä muinaisia sysilouhia, Nawyrilaiset ja paha druidi Benesing hyökkäsivät Rautamäkeen, Noridiumilaiseen kylään. Nonna saa myöhemmin tietää, että Rautamäki tuhottiin kokonaan, ja että hänen äitinsä kidnapattiin. Vihapäissään Nonna julistaa sodan Nawyria vastaan. Nawyrissa druidit ovat jo pitkään manipuloineet ylikuningasta, druidit haluavat sodan alkavan. Jos sota syttyisi, olisi druidien helppo nousta Nawyrissa valtaan.

On aika kerätä noridiumin sotajoukot kokoon ja hyökätä Nawyriin. On aika nostaa ikitalvi Nawyrin yli. Mutta Nonnalla ei vain ole kosto ja äitinsä vapauttaminen mielessä, muinaisen louhikansan aika on palattava. Se ainoa tapa palauttaa rauha Noridiumin ja Nawyrin välille, se on ainoa tapa estää druidien salaliitto.

Ikitalvi, Lumen ja jään maa neljännen osan juonen potkaistua käyntiin heti ensimmäisen käännekohdan jälkeen, tuntuu kuin ei mikään pystyisi pysäyttämään vahvaa tunnelmaa, joka jyrää kaiken alleen kuin massiivinen sotahevonen. Harmi kyllä, pystyy. Tunnelma ei pysy yhtä vahvana koko kirjan läpi, vaan kirja rupeaa tuntumaan puolivalmiilta loppuaan kohti. Juonen myöhemmistä osista puuttuu täysin se syvyys mitä alkuosissa oli havaittavissa. Monista asioista olisi voinut kertoa paljon enemmän, jotkut asiat jäävät jopa hieman epäselviksi.

Kirjassa esitellään monia uusia henkilöitä, mutta myös monet tutut henkilöt aiemmista kirjoista ovat tallella. Erityisen kiinnostava henkilö on Benesing. Hänen luonteensa on ehkä hieman kliseinen, mutta se on kieltämättä hyvin toteutettu. Benesing on yksi niistä henkilöistä, jotka tekevät juonesta kiinnostavan.

Ikitalvi on neliosaisen Lumen ja jään maa -sarjan päätösosa. Aiempiin osiin nähden on joissain asioissa pientä parannusta havaittavissa. Myös monet hyvät ominaisuudet aikaisemmista osista ovat tallella, kuten luonnon ja eri asioiden kaunis kuvailu. Kirjan rakenne on yksinkertainen, ja juonta on helppo seurata. Käännekohtia ja jännitystä riittää. Mutta kirja tuntuu kuitenkin välillä hieman puolivalmiilta, ehkä jos kirjailija olisi pistänyt hieman lisää aikaa kirjoittamiseen, olisi lopputulos ollut paljon vakuuttavampi. On harmi, että hyvä fantasiasarja loppui keskinkertaiseen osaan.