– Kaipaan huvilaelämää. Täällä olen viettänyt lapsuuteni kesät, juossut ja potkinut palloa, hän muistelee huvilan laiturilla.

Huvila on hänelle tukikohta, josta ammentaa voimia arkipäivän kiireisiin.

Lapsuuden huvilasta on tosin vain rippeet jäljellä, sillä Svanbäckin isä on rakentanut uuden hirsihuvilan vanhan tilalle, ja jättänyt vain päätyosan jäljelle.

Fredrik Svanbäck tietää, kuinka oikukasta menestys jalkapallossa voi olla.

Kolme ensimmäistä kautta hän kuului Helsinborgs IF:n avauskokoonpanoon. Tänä keväänä vaihtopenkki kutsui, kun hänen otteensa eivät miellyttäneet uutta valmentajaa.

Yksi kevään merkittävimmistä pelaajasiirroista näki päivänvalon toukuun alussa, kun Jaro hankki kasvattinsa kuukauden mittaisella vuokrasopimuksella takaisin Pietarsaareen.

Ruotsin korkein sarjaporras vaihtui kotoiseen liigaan, jossa Svanbäck esiintyi viimeksi kaudella 2004.

Toukokuun pelit ovat nyt takanapäin, ja edessä paluu Ruotsiin.

– Tavoittelen uudelleen paikkaa Helsingborgin pelaavassa kokoonpanossa, Svanbäck sanoo päättäväisesti.

Helsinborg on kaupunki Juutinrauman kapeimmalla kohdalla Skoonen läänissä. Ruotsin vilkkaimmassa satamakaupungissa on 121 000 asukasta.

Helsingborgin kotipelejä käy katsomassa keskimäärin 12 000 katsojaa.

– Yleisömäärien suhteen Helsingborgia voi verrata Pietarsaareen. Molemmissa kaupungeissa käy pelejä katsomassa noin kymmenen prosenttia asukkaista, vertaa Svanbäck.

Svanbäckin perhe on ostanut asunnon Tågaborgin kaupunginosasta läheltä kotiareenaa. Siellä 4-vuotiaan Adrianin ja 1-vuotiaan Tessan on hyvä temmeltää.

– Meillä ei ole kuitenkaan aikomusta jäädä Ruotsiin. Olemme Helsingborgissa vain jalkapallon takia, vaikka viihdymmekin siellä erinomaisesti. Urani jälkeen luultavasti palaamme takaisin Suomeen, 29-vuotias jalkapallolija miettii.

– Pietarsaaressa asuvat perheeni, sukulaiset ja ystävät. Se on perheemme kotikaupunki.

Svanbäck laskee pelaavansa vielä 5 – 6 vuotta, mikäli pysyy terveenä.

– Jaa... minulla ei vieläkään ole ammatillista koulutusta. Pelaajauran päättymisen jälkeen toivon saavani työtä jalkapallon parista.

Helsingborgissa jalkapallosta puhutaan paljon kaduilla ja työpaikoilla, mutta siihen Fredrik Svanbäck on saanut tottua Pietarsaaressakin. Siihen yhtäläisyydet päättyvät.

– Kaikki on erilaista. Ruotsalaisissa katsomoissa on elämää. Ruotsalaiset tiedotusvälineet panostavat jalkapalloiluun ihan toisella tavalla kuin Suomessa.

Svanbäckin mukaan ruotsalaiset ovat edellä pelin kaikilla osa-alueille, vain kuntopuolella puntit ovat tasoissa. Hän arvelee ruotsalaisten nykäisevän eron 15 – 18 vuoden iässä, lähinnä paremman valmennuksen ansiosta.

– Ruotsalaiset valmentajat ovat yleensä pelanneet elittitasolla jalkapalloa, mikä on korvaamaton etu valmentajan tehtävissä.

Pelikentän ulkopuolinen arki on samanlaista molemmissa maissa.

– Kulttuureissa ei ole eroa. Ruotsalaiset saattavat olla luonteeltaan ystävällisempiä kuin varautuneet suomalaiset. Meidät otettiin hienosti vastaan.

Suurimpana erona Svanbäck pitää ilmastoa. Viime talvena Helsingborgissa näkyi lunta vain yhden viikon ajan.

– Helsingborgilaiset tietävät Suomesta yllättävän vähän, tyyliin Helsinki on pääkaupunki. Erityisesti ruotsin kielen taitoni on herättänyt ihmetystä. Tukholmalaiset tietävät Suomesta huomattavasti enemmän kuin Etelä-Ruotsin asukkaat.

Kolmen Ruotsissa vietetyn vuoden aikana Svanbäck korviin on kantautunut viestejä suomalaisen jalkapallon tason paranemisesta.

– Yhden kuukauden perusteella siihen on vaikea ottaa kantaa. Eteenpäin on menty ainakin siinä, että pelikamppeet tulevat pestyiksi. Se parantaa viihtymistä työpaikalla. Ennen lähtöäni pelivaatteet piti ottaa kotiin pestäväksi, Svanbäck naurahtaa.

– Pietarsaaren keskuskentän katsomotiloissa olisi yhä parantamisen varaa. Kenttä olisi parempi ilman juoksuratoja, hän lähettää toivomuksen kaupungin päättäjille.

Svanbäck on saanut pelata Helsinborgissa ruotsalaisen kuuluisuuden Henrik Larssonin rinnalla. Larssonia taitavampaa joukkuetoveria hänellä ei ole milloinkaan ollut.

– Television katsojat ovat nähneet Henken lähinnä vain maalintekijänä, mutta hän on paljon monipuolisempi pelaaja. Muiden maalilmanluokan pelaajien tavoin Henke on omalaatuinen persoonallisuus, mutta silti hänessä on nöyryyttä, vaikka hän on urallaan saavuttanut muun muassa Mestareiden liigan voiton. Henke ymmärtää pitää jalat maassa.

Fredrik Svanbäck nousee huvilan laiturilta ja menee katsomaan poikansa ja isänsä välistä pihapeliä läheisellä nurmikolla.

Bjarne-isä näkee 4-vuotiaassa Adrianissa samaa tunteen paloa jalkapalloilua kohtaan, jota Fredrik osoitti saman ikäisenä.

– Niin pian kuin Fredrik oppi kävelemään, hän alkoi potkia palloa, isä muistelee.