– Sammakkoeläimet ovat herkkiä elinympäristön muutoksille ja ilmentävät siten hyvin muutoksia luonnossa. Ne kärsivät esimerkiksi happamoitumisesta ja ilmansaasteista sekä erilaisista kemikaaleista. Varsinkin nuoruusvaiheissa sammakot altistuvat elinympäristönsä muutoksille, akatemiaprofessori Juha Merilä Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta toteaa. Kutu- tai poikasvaiheessa kokonaiset populaatiot voivat menehtyä vaikkapa vesien pilaantumisen tai niiden liiallisen happamoitumisen takia.
Merilä mainitsee tutkimuksissa todetun, että sammakoissa on varsin paljon myrkkyjäämiä eli muun muassa Suomessakin jo kauan sitten kiellettyjä ympäristömyrkkyjä PCB:tä ja DDT:tä, vaikka aineiden käyttö on jo vähentynyt ja meillä pitkälti loppunut. Niitä on kuitenkin edelleen luonnon kiertokulussa. Aineita voi myös esimerkiksi olla haudattuina jätteinä luonnossa tai niitä kulkeutuu meille muualta
– Olemme olleet mukana ruotsalaisessa tutkimuksessa, jossa on selvitetty myös tekstiileissä ja elektroniikassa käytettyjen palonestoaineiden jäämiä luonnossa. Niitä on runsaita määriä esimerkiksi sammakoissa aina Kiirunaa ja Kilpisjärveä myöten, Merilä sanoo.
Nämä aineet leviävät ilmavirtausten mukana aerosoleina, josta ne tiivistyvät sateiden mukana pohjoiselle pallonpuoliskolle.
Sammakot ovat hyvin kotipaikkauskollisia, ja sen vuoksi elinympäristöjen muutokset tai tuhoutuminen vaikuttavat niihin voimakkaasti. Kun ihminen esimerkiksi kuivattaa kosteikkoja pelloiksi, sammakoiden elinpaikat vähenevät.
– Tehomaatalous on eräs sammakoiden elintilaa vähentävä tekijä Suomessakin, pellot salaojitetaan ja kaikki maa-ala otetaan käyttöön. Sammakot voivat tietenkin hakeutua metsien reunamille, mutta suotuisin ympäristö täkäläisille sammakkolajeille ovat pienet kosteikot ja niittymäiset alueet. Syvemmällä aluskasvittomassa metsässä ne eivät oikein selviä, Merilä sanoo.
Suomessa ei peltoviljelyssä kuitenkaan käytetä vaarallisia kasvinsuojelumyrkkyjä, kuten vaikkapa USA:ssa. Yleensä EU-maissa asiat ovat tässä suhteessa paremmin kuin muualla.
Ilmastonmuutos vaikuttaa sammakoidenkin elinolosuhteisiin.
– Jos on pitkiä kuivia kausia, kuten oli muutama vuosi sitten, sammakot menehtyvät. Toisaalta kuivuuden seurauksena pohjavedet laskivat syyskautena. Sen seurauksena joukoittain sammakoita kuoli talven aikana. Ne ilmeisesti jäätyivät kuoliaaksi, kun niiden talvehtimispaikaksi valitsemasta lammesta, ojasta tai purosta vesi kuivui tai väheni niin, että se jäätyi pohjaan saakka, Merilä sanoo.
– Karhun lailla sammakko horrostaa talven yli ja sen kesän mittaan varastoiman energian olisi riitettävä siksi aikaa. Koska sammakko on vaihtolämpöinen, sään lämpötilat vaikuttavat siihen. Jos talvet lämpenevät, sammakoiden elintoiminnot voivat kiihtyä talvihorroksen aikana sillä seurauksella että vararavinto ei riitä talven yli. Tällöin ne menehtyvät, Merilä selvittää.
Sammakot syövät hyönteisiä, hämähäkkejä, kastematoja, etanoita ja muita pikkuötököitä. Ne ovat osaltaan varsinaisia luonnon puhtaanapitolaitoksia ja voivat estää haitallisten hyönteisten ja tauteja levittävien eliöiden leviämistä.
Sammakoita pidetään yleensä puhtaan luonnon mittarina. Niiden häviäminen kertoo ympäristön pilaantumisesta tai saastumisesta.
Sammakkoeläimet ovat maapallolla taajimmin sukupuuttoon kuoleva laji tällä hetkellä ja niistä lähes kolmannes on vaarassa menehtyä lähitulevaisuudessa. Suurin uhka ympäristömuutosten ohella on Afrikasta ihmisen mukana ympäri maailman levinnyt loissieni. Suomessa sitä ei ole vielä todettu.
