– Juoksu on varaventtiilini, koska se tuo erinomaista vastapainoa työlle. Lisäksi pidän juoksun avulla fyysistä kuntoani yllä, sillä hyvä kunto auttaa jaksamaan yhä hektisemmäksi muuttuneessa työelämässä, hän sanoo.

50-vuotiasta virkamiestä ei voi luokitella kuitenkaan aivan tavalliseksi rivikuntoilijaksi, sillä juoksuharrastus on tuottanut myös erinomaista kilpailumenestystä.

Kuluneen runsaan vuoden aikana Kauppila on voittanut oman ikäluokkansa sarjassa 15 kirkkainta mitalia, joista 11 on SM-kultaa ja neljä Pohjoismaiden mestaruutta. Viimeisin kultamitali tuli SM-maastoista Vammalasta kaksi viikkoa sitten.

Kauppila voitti ikäluokkansa SM-kisoissa kaikki matkat 1 500 metristä maratoniin. Samalla hän nousi ajoillaan monella matkalla kaikkien aikojen tilastossa kärkipäähän.

– Kilpaurani huipennukseksi nousee MM-pronssi 3 000 metriltä Ranskasta tältä keväältä. Se on minun kultamitalini, sillä kilpailun taso oli kova. Olin tilastossa 12., mutta niin vain sinnittelin kolmanneksi, hän kertoo vieläkin silmin nähden tyytyväisenä mitaliinsa.

Ranskassa järjestetty veteraanien MM-kisa oli hänelle muutenkin melkoinen kokemus, sillä osallistujia oli peräti 4 000.

Kauppila oli samoissa kisoissa maantiejuoksussa viides ja maastojuoksussa seitsemäs.

– Kilpailut tuovat harrastukseeni mukavaa lisämaustetta. Niissä tapaa hyviä kavereita, joiden kanssa voi rupatella niitä näitä ja vaihtaa juoksuun liittyviä kokemuksia. Ilmeet muuttuvat kuitenkin totisiksi aina, kun numerolappu laitetaan rintaan, sillä meissä jokaisessa asuu kilpailuvietti, Kauppila naurahtaa.

Jukka Kauppila on harrastanut juoksua ja muuta liikuntaa jo poikasesta lähtien. Ensimmäinen maraton taittui vuonna 1981. Nyt Kauppila on juossut niitä jo yli 30.

Maraton merkitsee hänelle todellista testiä. Ensimmäinen kymppi on lämmittelyä, toisella elimistöä mukautetaan matkantekoon, ja kolmannella kympillä hiilihydraatit käytetään loppuun.

– Maraton alkaa kolmenkympin jälkeen. 12 viimeisellä kilometrillä punnitaan kunto ja henkinen kantti, koska olo ei ole kenelläkään enää kovin hääppöinen. Maalin saavuttaminen merkitsee aikamoista täyttymystä. Väsymys on päällimmäisin tunne. Hyvä olo tulee sitten vähän myöhemmin, Kauppila kuvailee maratonin jälkeisiä tunnelmia.

Hänen ennätyksensä on 2.35. Siihen aikaan matka sujui opiskeluaikana. Veteraanisarjassa 42 kilometriä, 195 metriä on mennyt kymmenen minuuttia hitaammin.

– Vähennän kilpailuja, sillä menestys ei ole minulle enää tärkeää. Yllättävän hyvin olen pärjännytkin, sillä taustallani ei ole aktiiviuraa, kuten monella kilpakumppanillani. Siksi olenkin lähtöviivalla vähän outo kummajainen, Kauppila vitsailee.

Hän aikoo juosta niin kauan kuin jalka nousee. Viikossa lenkkeilyä kertyy keskimäärin 75 kilometriä.

– Juoksu on senkin takia helppo liikuntamuoto, koska lenkille voi lähteä mistä tahansa. Eri paikoissa juokseminen tietää vaihtelua, sillä ei lenkkivauhti sentään niin kova ole, etteikö ehtisi katsella maisemiakin.

Hän tykkää lenkkeillä myös parin, kolmen hengen porukassa, jolloin taival taittuu melkein huomaamatta.