Nuorten esitykset, joista useimmat olivat omin voimin koottuja ja osa ilman ohjaajaa harjoiteltuja, olivat puhuttelevia ja vilpittömiä. Viimeistelyn ja ilmaisun taso vaihteli, mutta punainen lanka ja ajattelemisen aihetta löytyi kaikesta. Lavalta hehkui tekemisen into ja porukoiden hyvä yhteishenki.

Teemaa käsiteltiin muun muassa kuulluksi tulemisen, joukkoon kuulumisen ja erilaisuuden näkökulmista. Näyttämöllä nähtiin useammin kuin kerran todella kamalia luokan pahiksia, koulukiusattuja, tärkeileviä opettajia ja välinpitämättömiä vanhempia. Useimmiten loppu oli kuitenkin onnellinen.

Raati, johon kuuluivat teatterinjohtaja Anu Hälvä-Sallinen, esittävien taiteiden läänintaiteilija Kirsi Karvonen Pohjanmaan taidetoimikunnasta sekä lasten ja nuorten kulttuurin läänintaiteilija Pirita Rossi Oulun läänin taidetoimikunnasta, antoi monipuolisesti kiitosta ja kritiikkiä esitysten tekijöille. Nuoret saivat myös hyviä käytännön ohjeita muun muassa näyttämölle tulosta ja siellä olemisesta.

– Mutta onko yläasteella todella niin ankeaa kuin esityksistä voi päätellä, Kirsi Karvonen ihmetteli aamun ensimmäisten esitysten jälkeen.

Sillä välin kun muutama ryhmä kerrallaan sai palautteensa, Irina Parviainen ja Niina Heinonen vetivät muun yleisön kanssa improvisaatioareenaa. Katsojia olisi saanut olla enemmänkin kelpo näytöksissä, joihin oli kaikille vapaa pääsy.

– Palautteen kuuleminen oli tosi antoisaa. Eikä haittaa, että saimme kritiikkiä, eihän meitä lyttyyn haukuttu. Kritiikistä oppii paljon ja voi parantaa jatkossa, kälviäläiset Emmi Pernu ja Suvi Kekäläinen sanoivat.

Kälviäläisten esitys Ympäristönsä uhri oli laaja ja monitasoinen, eikä tällä kertaa ihan joka kohdassa mennyt nappiin – lähinnä tekniikka petti, mutta improvisoimalla siitä selvittiin. Monet esiintyjistä olivat palanneet torstai-iltana Ranskan-matkalta, ja näytelmää ehdittiin kahden viikon tauon jälkeen harjoitella vain kerran perjantaina. Joka tapauksessa oltiin iloisella mielellä.

– Tämä tapahtuma on mahtavasti järjestetty, palaute oli tärkeä, ja saimme ruokaakin. Ja näytelmämme aiheeseen olemme joka tapauksessa ehdottomasti tyytyväisiä. Ilmastonmuutos on iso asia, joka oikeasti alkaa huolettaa, tytöt totesivat.

Haapajärven yläasteen ilmaisutaidon ryhmä I sai kiitosta Näin sen näin -esityksensä käsikirjoituksesta, näkökulman napakkuudesta ja teatterinomaisesta näyttämötoteutuksesta. Opettajan mielestä oppilaat ovat häirikköjä, oppilaat taas näkevät jumppasalissa natsimeininkiä.

– Erittäin rakentavaa ja opettavaista, ensimmäistä kertaa katselmukseen osallistunut haapajärvinen Petteri Saloniemi kiitti palautetta.

– Näki senkin, missä itsellä on omassa roolissa parantamisen varaa.

Perhon teatteriryhmä osallistui tapahtumaan isolla joukolla. Humoristinen Teiniruletti-esitys käsitteli kaveruus- ja identiteetti- ongelmia. Tunnelma palautteen jälkeen oli katossa.

– Hyvää, asiallista, osaavaa ja rakentavaa palautetta, joka auttaa kehittymään eteenpäin! Palautteen lisäksi parasta täällä on esiintyminen ja toisten esitysten katsominen.

Perholaiset ovat perustaneet ryhmänsä ja tehneet esityksensä omaehtoisesti vapaa-ajalla. Mikä on heidän elävän teatteriharrastuksensa salaisuus?

– Kun ei ole paljon toimintaa ja tapahtumia tarjolla, on tehtävä itse, mikä on ihan hyvä asia – se edistää luovuutta, perholaiset tuumaavat. Iloisessa ja tyytyväisessä joukossa kommentoimassa olivat muun muassa Ville Itäniemi, Niina Laajala ja Emilia Tallila.

Olinpa kerran On Stage -tapahtumaan osallistui kymmenen ryhmää eri puolilta maakuntaa, yhteensä reilut sata nuorta. Tapahtuman taustalla ovat Kokkolan kaupunginteatteri, Keskipohjanmaa, Pohjanmaan taidetoimikunta, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun esittävän taiteen linja, Keski-Pohjanmaan liiton NYT2-hanke sekä Oulun läänin taidetoimikunta.