KOKKOLA (KP)

Seminaarimäen mieslaulajien kevätkonsertti Joulun taikaa saa varmasti jokaisen fanin tyytyväiseksi, mutta huikeisiin sfääreihin se ei tällä kertaa nostanut. Perjantai-iltana kuullun konsertin ensimmäinen puoliaika onnistui loppuvaiheessa vetämään Snellman-salillisen juroa keskipohjalaiskansaa sellaiseen naurun euforiaan, että toisella puoliajalla samaan ei enää ylletty.

Nimensä mukaisesti konsertissa kuultiin muutama jouluisempi kappale, joulupukkikin kävi ja toi jopa lahjan. Kuoron hyvä henki, poikamainen huumori ja kertakaikkisen tasokas laulu olivat tallella. Osassa kappaleita kuoro yksinkertaisesti jyräsi solistin alle ja sanoista oli mahdotonta saada selvää. Tämä on harmi, sillä hienojen sävellysten, sovitusten ja laulun lisäksi Jyväskylän pojat ovat erinomaisia sanoittajia. Kuoron koreografia ja myös valo- ja äänimaailma ovat toimiva peruspaketti. Ei liikaa eikä liian vähän.

Parhaimmillaan semmarit ovat poikamaisissa jekuissaan. Esimerkiksi Elämäni filminauhaa -kappaleessa häärinyt Pikku G kumppaneineen irrotti oikean naururemakan ja kun siihen vielä pisteeksi iin päälle vieraili ilmapallovahvisteinen Mikki Hiiri, oli väki myyty.

Jouluisesta alusta itse konserttiin johdatellut Rakkaus pukilla on esimerkki siitä, että semmareiden konserteissa kuullaan myös ihan asiaa lukuisten vitsien lisäksi. Tähän samaan nippuun ottaisin myös Ne tulee ja hakee sut pois, joka on väsyneen isän tuutulauluksi väkevä tunnustus. Tahtoisin olla nainen kertoo taas raadollisesti munillaan ajattelevasta pelimiehestä, jonka narsismi on vailla vertaa. Ólo anché antaa tilaa loistaville laulajille Reima Viitalalle, Pasi Pohjolalle, Tuomo Rannankarille ja Jussi Oksalalle italialaistyyppisen rakkausvuodatuksen seassa.

Toinen puoliaika jäi tunnelmaltaan vaisummaksi, vaikka sen avasi yksi konsertin ehdottomista huipuista. Kuuletko nainen nostaa varmasti palan jokaisen tuhansia ostoskasseja kotiin raahanneen naisen kurkkuun. Jos se jokakodin oma merimies edes kerran laulaisi samanlaisen rakkaudentunnustuksen vaimolleen (ja tämä sen myös kuulisi), niin veikkaanpa, että seuraavalla kerralla ne kassit eivät rasittaisi hentoisen emännän käsivarsia ihan niin paljon.

Kärä upposi luonnollisesti osin ruotsinkieliseen kuulijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin. Setin päättänyt Nuoruuden lähteeseen nostatti tunnelmaa ja yleisön aplodit olivat aidot ja vaativat. Encorena kuullut kolme kappaletta olivatkin sen siunattu loppu konsertille, sillä ne nostivat kuulijan fiilikset jälleen alun tasolle. Upea skottivaikutteinen Ylämailla sekä miehille omistettu Born To Be Wild -tyyppinen revitys olivat sitä parasta ja yllätyksellisintä semmaria. Kaiken kruunasi illan ihanasti päättänyt Mikko Miettisen laulama kaunis Ensi jouluksi Jerusalemiin. Oli mukava lähteä pakastuvaan kevätiltaan. Ensi vuonna taas?