– Väki katoaa maaseudulta, ja se on kyllä kolkkoa. Luonnollisen poistuman lisäksi asukkaita vähentää tietysti myös maalta pois muutto, Kari Junnola toteaa.

Junnolan kaupalla oli aikoinaan kaksikin myymäläautoa, mutta toinen poistui käytöstä parisen vuotta sitten juuri asiakaskunnan vähenemisen takia. Kari ryhtyi kuljettamaan ainokaista myymäläautoa kokonaan itse viime joulusta lähtien. Hän ajaa kolmea eri reittiä, kutakin kaksi kertaa viikossa. Sunnuntaisin levähtää niin myymäläauto kuin kyläkauppakin.

Keskiviikkoisin kaupalta viedään tavaraa pakettiautolla niille asiakkaille, jotka ovat myymäläauton reitin ulkopuolella.

Kari viihtyy tien päällä myymäläauton ratissa yhtä hyvin kuin kaupalla, jossa palveluista huolehtii Maritta-vaimo. Kaupalla työskentelee hänen lisäkseen myös apulainen kolme kertaa viikossa.

– Onhan tämä kyläkaupan pito työlästä, sillä päivät venyvät yleensä pitkiksi. Tämä on kuitenkin hyvin mukavaakin ja tässä on oma vapautensa, Maritta miettii.

– Asiakkaiden kannalta pienuudessa on se hyvä puoli, että esimerkiksi vanhemmat ihmiset eivät välttämättä jaksa tehdä ostojaan isossa marketissa, joissa on vaikea löytää myös myyjiä, hän lisää.

Karin isä, Kauko Junnola, perusti kaupan Eskolaan vuonna -54, ja hän odotti ensimmäistä myymäläautolupaa viisi vuotta.

– Silloin joillakin pysäkeillä oli niin paljon väkeä, että kaikki eivät mahtuneet edes kerralla sisälle. Nyt nämä samaiset pysäkit eivät enää edes kuulu auton reittiin, sillä asiakaskuntaa ei ole tarpeeksi, kertoo Kauko, joka auttelee kaupalla edelleen.

Ennen EU:ta myymäläautoilla oli tarkat pysäkit, joista ei saanut poiketa. Nykyään ne saavat kuitenkin pysähtyä missä ja milloin tahansa.

– Pysähdymme monen vanhuksen kohdalla ja viemme ostokset aina jääkaappiin asti, Kari kertoo.

Myymäläauton valikoima täytetään aina iltaisin ajon jälkeen ja täydennetään aamulla ennen tien päälle lähtöä. Täydentämisessä Junnoloita auttavat viikolla nuoret apulaiset. Varsinkin liha ja maito ovat myymäläautossa kysyttyjä. Tilat, etenkin kylmätilat, ovatkin liikkuvassa kaupassa vähissä.

– Myymäläautot eivät ole kauheasti kehittyneet vuosien aikana, sillä niitä ei ole enää paljon. 70-luvulla autoja oli pitkästi toistatuhatta, mutta nyt reilusti alle sata koko Suomessa, Kari Junnola kertoo.

Asiakaskunnasta Junnolalta kysellään usein, ja toisin kuin luullaan, myymäläauton asiakkaina on myös nuoria.

– Nuoret ajavat vanhuksia useammin ostoksille isompiin keskuksiin, mutta kyllä heitä käy autollakin. Onhan tosiaan niitäkin, jotka haluavat muuttaa takaisin kotiseudulleen maalle, toteaa Junnola tyytyväisenä.

Noin 500:n asukkaan Eskola on erikoistapaus, sillä vaikka kyläkaupat vähenevät Suomesta, kyseisellä kylällä niitä komeilee kuitenkin kaksi. Ritva ja Mauri Antinoja ovat toimineet kylällä kauppiaina vuodesta -77 lähtien, kun he ostivat Junnolan Kaukolta tämän toisen liikkeen.

Junnoloiden tapaan myös Antinojien mielestä suurin muutos vuosien varrella on väen vähentyminen kylältä.

– Tavaraa meni ennen aivan eri tavalla, ja valikoimaan kuului myös erikoistavaroita, kuten rakennustarvikkeet, rehu ja polttoaine. Nyt olemme panostaneet lähinnä elintarvikkeisiin, Ritva kertoo.

Hyllyjä täyttävät kuitenkin edelleen elintarvikkeiden lisäksi niin lahjatavarat kuin välineet auton huoltamiseen. Vuodesta -91 Antinojat ovat hoidelleet liikkeessään myös postipalveluita, kun kylän oma posti lakkautettiin.

Kaupan lisäksi Antinojilla on kylällä baarikin. Maanantaisin se on suljettu, mutta muina arkipäivinä Ritva aloittaa työnsä ensin kaupalla ja menee iltapäiväksi baarille. Vapaa-ajan ongelmia ei ole siis Antinojillakaan, mutta silti he nauttivat työstään asiakaspalvelijoina.

– Tässä on kuitenkin oma vapautensa eikä ole kenenkään käskettävänä. Se kai tässä työssä on parasta, Ritva toteaa.

– Asiakkaiden mielipiteiden mukaan pienet asiat on kätevämpi hakea pienestä kaupasta kuin suuresta marketista, hän lisää.

outi.yli-arvo@kpk.fi