– Asiakkailla pitää olla mukavat olosuhteet ja kauppakeskuksissa pitää viihtyä. Niistä on tullut tämän päivän markkinapaikkoja, joihin tullaan kuluttamaan aikaa ja tapaamaan tuttuja kuten torille ennen, tietää pitkän linjan torikauppias Unto Halmetoja.

Työkalu- ja käsinekauppaa harjoittava Halmetoja uskoo, että kesäinen torikauppa säilyy, mutta talvitorit hiipuvat. Tarvekalujen ja käyttötavaran myynti siirtyy marketteihin. Vain herkut ja hupitavara jäävät. Niitä myydään erilaisten toripäivien ja kesätapahtumien yhteydessä. Ruuan myynnin vapautuminen saattaa pelastaa torikauppaa jossain määrin.

Torikauppa on loikannut kivikaudesta suoraan nykypäivään. Yhä harvemmalla on enää avoimet myyntipöydät. Tulevaisuutta ovat umpikojut, myyntivaunut tai kokonaan katetut torit Keski-Euroopan tyyliin. Oululaisen Raimo Annolan mielestä torikauppa on vakavassa murroksessa.

– Se on menossa festarimeiningiksi. Olutterasseja on Oulunkin torilla kohta enemmän kuin kauppakojuja. Väkeä pörrää aamusta iltaan, mutta ei ostajia. Annola ennustaa, että uutta suomalaista torikauppiassukupolvea ei enää synny. Tilalle tulevat ulkomaalaiset.

– Suomalaisten yrittäjien on käytävä torikauppaa vuoden ympäri, mutta ulkomaalaiset keskittyvät vain kesätoreihin. He tulevat ja lähtevät kuin muuttolinnut.

Unto Halmetoja pitää ulkomaalaisten tuloa hyvänä asiana.

– He ovat työteliäitä, ahkeria ja vaatimattomia. Kunnioitan heitä suuresti. He tuovat myyntiin erikoisuuksia, joita ei saa marketeista. Samaan suomalaistenkin pitäisi pyrkiä. Tuottajat ja valmistajat näkyvämmin myymään omia tuotteitaan.

Vanhat markkinapaikat ovat sinnitelleet näihin päiviin. Parhaiten perinne on säilynyt ruotsinkielisissä rannikkokaupungeissa. Unto Halmetoja kehuu Kristiinankaupunkia, Tammisaarta, Haminaa, Porvoota ja Pietarsaarta. Niissä markkinat kehittyivät saariston ja kalastajien varassa. Ympäristön väki tuli paikalle tavaran perässä.

– Monipuolisuus on pitänyt ne hengissä. Sisämaassa markkinoilla myytiin kaikkea tarpeellista hevosista ja valjaista sarkahousuihin asti. Pienillä paikkakunnilla tarvittaisiin nytkin enemmän eri tahojen yhteistyötä, jos markkinat aiotaan säilyttää. Nykyihmiselle ei riitä pelkkä myyntitapahtuma, he kaipaavat ajankulua.

Markkinoilla ja toreilla on entistä avarampaa. Raimo Annola kauhistelee myyjien vähenemistä.

– Kokkolan torilla on ollut viime vuosina jopa ahdasta, mutta tänä keväänä torista kolmasosa oli tyhjänä. Sama ilmiö näyttää seuraavan paikkakunnalta toiselle, Annola tuumii Ylivieskan markkinoilla, jossa ahtautta ei myöskään tarvitse päivitellä.

Unto Halmetojan mielestä Kokkolan torikauppa on kehittynyt koko ajan.

– 60 -luvulla torikauppa Kokkolassa lopetettiin ja käynnistettiin uudelleen 70 -luvulla. Nyt tori on keskeisellä paikalla ja kaupunkikin panostaa siihen. Kun on myymässä oikeaa tavaraa oikeassa paikassa, kauppa käy.

Markku ja Marja Kärkinen pysähtyvät halmetojan myyntipöydän ääreen katselemaan työkaluja.

– Markkinoilla käymme silloin, kun kohdalle sattuu. Emme etsi mitään tiettyä tavaraa, mutta jos tarpeellista löytyy, kaupat syntyvät. Samat tuotteet saa nykyisin kaupoistakin.

Kärkiset kannattavat ajatusta, että markkinoita järjestettäisiin yhteistyössä. Paikallista tuotantoa voisi olla enemmän myynnissä ja ohjelma vetäisi paikalle uusia asiakkaita.

– Musiikki loisi tunnelmaa. Työnäytökset ja esittelyt ovat osa nykypäivän markkinatapahtumaa. Markkinat voisi rakentaa myös jonkin teeman ympärille, Kärkiset visioivat.

Unto Halmetoja kaipaa myös yhteistyötä.

– Miksei voisi esimerkiksi Ylivieskassa yhdistää yrittäjien kauppaviikonloppua ja markkinoita. Molemmat hyötyisivät.