Unto ja Salme Halmetojalle markkinat ja torikauppa ovat tänä päivänä ”elämän täytettä ja kunnon hoitoa”. Kymmeniä vuosia liikkuvaa elämää on pitänyt huolen siitä, että pysyvimmät ystävyyssuhteet ovat syntyneet asiakkaiden kanssa. He tulevat tervehtimään ja kyselemään kuulumiset. Kaikki markkinapaikat Haminan ja Inarin välillä ovat tälle pariskunnalle tuttuja. Unto Halmetojan äänessä kuultaa haikeus, kun hän niitä luettelee.Salme Halmetojalle torikauppa on verenperintöä. Hän aloitti vanhempiensa mukana 50 -luvulla. Unto Halmetoja siirtyi Salmensa rinnalle auto- ja konekauppiaan hommista. Yhdessä he ovat kiertäneet markkinoita 60 -luvulta saakka.
– Markkinat nimenä on kokenut inflaation. Lehdet on täynnä kauppojen markkinailmoituksia. Ennen oli vain almanakkamarkkinoita, joita kierrettiin syksystä kevääseen ja kesällä maatalousnäyttelyt, joita oli joka maakunnassa, Unto Halmetoja kertaa.
80 -luvulla tulivat kunnalliset toripaikat, jotka olivat usein alkutuottajille maksuttomia. Aikaisemmin torikauppa oli luvanvaraista, vasta Eu:n myötä se on vapautunut. Työpäivän pituuteen ja työn raskauteen se ei ole vaikuttanut.
– Ehkä aloittaminen on tänä päivänä helpompaa. Luottoa saa helpommin, kauppapaikat löytyy luetteloista ja tiet ovat parempia, Unto Halmetoja sanoo.
Sen sijaan sosiaaliturva ei ole hääppöinen.
– Sairauden kanssa joutuisi heti tuuliajolle. Yrittäjäeläke ei paljon lämmitä kun tuntiansiot jäävät tässä hommassa heppoisiksi. Kulut nousevat myös koko ajan. Polttoaine ja toripaikat ovat kalliita.
Kova puhuminen on täyttä työtä, sanoo Unto halmetoja. Torikauppiaana pärjäämiseen puhetaitoa kuitenkin tarevitaan. Jokainen asiakas puhutellaan erikseen.
