Heittelin ojan pohjalle lehtien seuraksi pihapuusta irronneita oksia. Ajattelin, näitä oksia ei enää mikään liitä puuhun takaisin. Koskaan niihin ei tule lehtiä, niiden aika on mennyt ja nyt ne maatuvat. Ajattelin puutarhuria. Hän leikkaa, kitkee, lannoittaa, katsoo milloin puu on aikansa elänyt ja kaataa pois. Mutta elämää hän ei synnytä. Minusta ei ole sellaiseksi puutarhuriksi, joka voisi kuolleen herättää elämään. Sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo olevansa oikea viinipuu. Hänen Isänsä on puutarhuri, joka leikkaa irti jokaisen sellaisen oksan, joka ei tuota hedelmää. Jumala puhdistaa oksat liioista versoista, jottei niihin menisi turhaa elinvoimaa.
Jeesus puhui opetuslapsilleen. Minä olen viinipuu, ja te olette oksat. Se sana, jonka olen puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin te tuotatte hedelmää.
Turhia versoja kasvaa ihmisestä itsestään. Lankeamisia, epäilyjä, vääriäa ajatuksia, sanoja ja tekoja. Pientäkin hedelmää tuottavan oksan Jumala hoitaa, armollaan. Evankeliumin kautta hän synnyttää uskoa, luottamusta ja toivoa. Evankeliumin sanassa saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Pyhä Henki synnyttää rakkauden puuhun, Jumalan valtakuntaan. Irrallaan oksa kuivuu ja kuihtuu, kuolee. Se ei tuota silloin hedelmää.
Jos noudatatte minun käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Joh. 15:10
Mikä oli Jeesuksen käsky? Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Joh. 15:12
Kirjoittaja on Toholammin
seurakuntapastori.
