Noin puoli miljoonaa ihmistä on menettänyt kotinsa ja on vailla vettä ja ruokaa. Jopa 1,5 miljoonan ihmisen arvioidaan menehtyvän nopeasti leviävien tautien ja nälän seurauksena.

Burmaa hallitseva juntta on päättänyt kuitenkin saattaa loppuun suunnittelemansa kansanäänestyksen, jonka se väittää olevan osa maan demokratiaprosessia. Opposition mukaan vaalien tarkoitus on vahvistaa juntan valta-asemaa. Sen politiikka on pitänyt sisällään muun muassa maan johdon lähipiirin suosimista ja toisin ajattelijoiden vainoamista.

Burmasta on lähtenyt kansalaisia maanpakoon, heitä on muun muassa Thaimaassa sijaitsevilla leireillä. Pakolaisia on sijoitettu eri maihin, muun muassa pieni määrä Suomeen.

Jo ennen hirmumyrskyä, köyhässä, noin 50 miljoonan asukkaan valtiossa viisi miljoonaa ihmistä on kärsinyt ruokapulasta. Sotilasjuntta on puolestaan monella tavalla hankaloittanut maassa olevien avustusjärjestöjen työtä. Esimerkiksi Suomen Punainen Risti on toiminut Burmassa.

Nyt juntan aiheuttamat viivytykset tuen perille saamisessa ovat lisänneet entisestään tuhojen vaikutusta. Juntta on myös viimeiseen saakka yrittänyt pimittää muulta maailmalta katastrofin suuruuden. Luultavasti näin on tapahtunut, koska maan sotilasjohto on halunnut toteuttaa vaalit, vaikka monet ulkovaltiot ovat sitä tässä tilanteessa kritisoineet. Nyt olisi niiden mukaan keskityttävä kansan auttamiseen ja siirrettävä vaaleja tuonnemmaksi. Näillä vaatimuksilla ei ole ollut vaikutusta.

Burman johto on nyt hyväksynyt ulkomaisen avun, vaikka on jarrutellut sen tuloa maan rajoilla. Ulkomaalaisia avustusjärjestöjen edustajia ei haluttaisi maahan. Juntta haluaisi jakaa avun itse. Epäilyksen alaiseksi voisi kuitenkin tulla kansainvälisen humanitaarisen avun periaatteiden täyttyminen. Niitä ovat humaanisuuden ohella puolueettomuus ja tasapuolisuus.

Maassa luonnonkatastrofin seurauksena syntynyt kaaos siirtää kansalaisten huomion luultavasti jotenkin siitä selviämiseen ja uuden elämän rakentamiseen, jos siihen on edes mahdollisuutta. Jokin aika sitten orastanut, sotilasjunttaa kohtaan virinnyt kapina, voi sen seurauksena laantua. Toisaalta voivat vaikutukset olla toisenlaisetkin.

Ennemmin tai myöhemmin sortovalta silti loppuu. Historiasta siitä on lukuisia esimerkkejä. Traagista on vain, että miljoonien ja taas miljoonien ihmisten on siitä kärsittävä. Ulkovaltioiden puolestaan on jälleen kerran vaikea puuttua valtion sisäisiin asioihin. Humanitaarisen avun estäminen, ja sen saannin vaikeuttaminen omalta kansalta, kertoo jotain maan johtajista.

Anita Salmi