Markku LaitinenEero Ojanen: Rakkauden Filosofia, Kirjapaja, Helsinki 2008.
Rakkaus on mysteeri. Näin sanoo yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Eero Ojanen kirjassaan. Ojanen etsii rakkaudelle sanoja niin Platonin filosofiasta kuin apostoli Paavalinkin ajatuksista. Parisuhderakkaus josta Ojanen käyttää kreikankielistä nimitystä Eros, on hänen mukaansa sisällöltään halua, intohimoa, kaipausta ja onnellisuuden tavoittelua. Ojanen puhuu rakkauden perusmerkityksistä ja mainitsee toiseksi rakkauden perusmerkitykseksi lasten ja vanhempien välisen suhteen.
Kysymyksessä on perherakkaus jonka ydintä on hoiva ja huolenpito. Lähimmäisenrakkaus ja ystävyys tulevat heti seuraavina. Ojanen tuo esille myös Agape-rakkauden jonka sanoo sisältävän myötätuntoa ja solidaarisuutta kaikkea elävää, itse elämää tai yhtä hyvin kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Ojanen selkeyttää eri rakkauden muotoja, romanttinen rakkauskäsitys korostaisi intohimoa ja hulluutta, ehdottomuutta, palavaa tunnetta ja rakastumista, järkevä rakkaus taas pitkäjänteisyyttä, harkintaa, sitoutumista ja kypsyyttä. Rakkauden hän määrittelee näin:
”Rakkaus kaikissa merkityksissä on voimakasta yhteyttä, liittymistä johonkin ja yhdistymistä, jopa niin voimakkaasti, että ero oman persoonan ja rakkauden kohteen välillä – on se mikä tahansa – ainakin hetkittäin joutuu kyseenalaiseksi.”
Ojasen mukaan olisi tärkeää käsittää ettei ihmisen tule vain haaveksien tavoitella rakkautta, vaan ihminen voi myös tajuta sen rakkauden jota hänellä ja hänessä on. Arkipäivässä tämä tarkoittaa myös sitä, että ihminen rakastaa, vaikka hän itse ei ole siitä edes tietoinen eikä sitä myönnä.
Ojasen ajatukset rakkaudesta eivät tuo mitään suurta ja mullistavaa tullessaan. Iänkaiken pohdittu aihe tuntuu aina karkaavan kaikkien käsistä, niin se lipeää myös Ojasen otteesta. Tähän aikakauteen jota juuri elämme kirja kuitenkin sopii, koska rakkaus on kärsinyt syvimmässä merkityksessään todellisen inflaation, eikä Agape-rakkaudesta ole hajuakaan.