Tiina RuotsalaKOKKOLA (KP)
Kiviniityn koululla jahdataan tänä keväänä monstereita oikein urakalla. Opettaja jakaa oppilaat ryhmiin ja antaa tehtäväksi tuoda koululle joku yliluonnollinen olento. Jos koululaiset onnistuvat kotiläksyssään, on tiedossa kuukauden vapaa arkisesta aherruksesta, eikä seuraavissa opettajan lukemissa saduissa puhuta enää kanoista ja kukoista, vaan hirviöistä kuten ihmissusista tai vampyyreistä.
Jälleen kerran Kiviniityn yläkoulu ja lukio tuovat opettajiensa Riitta Nisulan ja Heikki Nisosen tuella kevään piristykseksi kunnon kokopitkän näytelmän, jossa ihan kaikki on itse tehtyä. Käsikirjoitus ja ohjaus on Nisulan ja musiikin ohjaus Nisosen. Opettajan lisäksi myös oppilaat ovat säveltäneet ja sanoittaneet näytelmän kappaleita, ja myös lavasteet, puvut ja maskeeraukset ovat porukan omaa käsialaa.
Lopputuloksena on jälleen valloittava koko perheen musiikkinäytelmä, jossa pienten ei vaarallisesta aiheesta huolimatta tarvitse pelätä ja jossa aikuinen viettää ihan lystikseen pari tuntia.
On jälleen kerran kiitettävä Nisulan taitoa tehdä näytelmä, joka antaa jokaiselle jotain. Huumori on aitoa koululaishuumoria, ja saa aikuisenkin nauramaan ääneen. Vaikka hirviöt eivät niin ilkeitä olekaan, silti esimerkiksi Kreivi Draculassa, Mikko Roiko, on aitoa särmää, puhumattakaan hänen ihailijoistaan Lady Stroganoffista, Petra Peltoniemi, ja Täti Bloody Marysta, Noora Raudaskoski. Petra Peltoniemi tekee kaksoisroolin ja viihtyy yhtä lailla opettajatar Neiti Pinkkinä, johon talonmies Nuudeli, Eemeli Harinen, ihastuu. Myös Harinen vaihtuu letkeästi nössöstä talonmiehestä vampyyriorkesterin johtajaksi, ja Jussi Salli laulaa komeasti Arthur Armottomana ja toisaalta paapoo hirviölasta professori Mc Pelottomana.
Monsterijahdissa on aitoa koululaismeininkiä. Sen rytmi ei mene huikeissa sfääreissä, mutta haitanneeko tuo, kun koko porukka on menossa mukana suurella sydämellä. Nisula on myös poiminut rooleihin sellaiset nuoret, joilla on halua esiintyä, ja yleisö kiittää raikuvin aplodein.
Roolihahmoja on hirmuisesti, ja tässä kokonaisuudessa niin moni onnistuu, ettei kaikkia muista enää lehden palstoilla kiittää. Tässä kuitenkin muutama huomio:
Yksi huikeimmista hahmoista on tietysti Rydiger, hellyttävä pikku-vampyyri, jossa Ville Pohjola tekee oikean luonneroolin herpaantumatta hetkeksikään. Maskeeraus on aivan mainio, ja niin se on Rydigerin velipojalla Lumpilla ja erityisesti pikkusisko Annalla. Sanna Räisäsen valovoima sädehtii jälleen takimmaiselle riville saakka, tällä kertaa tomerana Eeva-tyttönä.
Lavasteet ovat toimivat, ja valaistus osuva. Lähes kymmenhenkinen bändi osaa asiansa, ja lauluosuudet puoltavat paikkaansa. Lavalla musisoivat sitten vielä sekä Luumiehet – Varjolinnan orkesteri ja Haltijabändi. Ristilukin kuppilan kebab-kokkina huseeraa antaumuksella Mikael Nisula, hammaskeiju Amalgaami, Salla Kronbäck, on aikuisellekin yllättävä hahmo.
Kiviniitty jaksaa yllättää vieraansa vuodesta toiseen. Nisulan huumori kukkii käsikirjoituksessa, eikä hän sorru imelyyksiin. Kyseessä on hyvänmielen koululaisteatteri. Ja ihan draamallisestikin hän onnistuu sitomaan langat yhteen ja pitämään katsojankin loppuun saakka jännityksessä; saavatko koululaiset sen vapaansa vai eivät? Onko monstereita oikeasti olemassa?
Voi vain kuvitella, millainen työmäärä tällaisen esityksen takana onkaan. Ahkerointi palkitaan ruhtinaallisesti, sillä esityksiä on runsaasti ja sali aina täynnä yhä uusia koululaisia. Lauantaina on vuorossa myös yleisönäytös –suosittelen.