Saskatoon on Kanadasta lähtöisin ja laji on suomalaisen herukan tapaan monikäyttöinen. Suomessa sitä ei isommin viljellä vielä, mutta Vaasan lähellä on isohko marjatarha, jossa on jopa 1 000 saskatoon-pensasta.

– Saskatoonin marjat ehtivät kypsyä meillä hyvin eli niitä voitaisiin täällä viljellä, pedersöreläinen puutarhuri Leif Blomqvist toteaa. Hän on julkaissut hiljakkoin kotipuutarhan marjoja käsittelevän kirjan. Teoksesta voi poimia myös viljelijälle sopivia lajeja.

– Monien kotien pihoilla kasvaa aronia, joka tuottaa hyviä satoja näillä alueilla. Sitä olisi mahdollisuus niin ikään kasvattaa laajemmin. Se tuottaa sadon vuosittain ja on vaatimaton ja kiitollinen kasvi. Marjat ovat terveellisiä ja maukkaita, niistä voi valmistaa esimerkiksi hyvää mehua ja hyytelöä, Blomqvist selvittää.

Kolmas tummansävyinen marja, joka sopisi laajempaan viljelyyn on marjasinikuusama. Sen marjat ovat pitkähköt, siniset. Se menestyy melko pohjoisillakin alueilla, jotkut lajikkeet jopa Arkangelissa saakka. – Marjat ovat maukkaita syötäväksi sellaisenaan. Niitä voidaan käyttää niin ikään erilaisiin marjaherkkuihin tai valmistaa mehuksi.

– Pohjois-Ruotsissa Öjebyn koeasemalla on meneillään marjasinikuusaman laajahko viljelykokeilu, Blomqvist kertoo. Marjasinikuusamat kypsyvät aikaisin eli toisivat vaihtelua varhaismarjojen valikoimaan.

Pensasmustikka menestyy niin ikään varsin hyvin Pohjanmaallakin. Se vaatii huokoisen, happaman maan eli metsätyyppisen maapohjan. Isohkoja viljelmiä Suomessa on jonkin verran, yksi niistä Tampereen lähettyvillä.

Makeapihlaja on niin ikään melko vaatimaton kasvuperustan suhteen eli sitä voi viljellä samanlaisilla alueilla, missä pihlajakin menestyy. Toisaalta eri lajikkeiden talven kestävyys poikkeaa toisistaan eli kannattaa ottaa selville, mitkä ovat kulloisenkin lajikkeen kasvualueet. Maultaan makeapihlaja on suomalaista metsäpihlajaa miedompi ja soveltuu monipuolisemmin käytettäväksi.

Uutuus, jota Blomqvist suosittelisi kokeiltavaksi, on valkoinen mansikka. Se ei aiheuta allergioita, joten se sopisi erityisruokavalioon. – Valkoisen mansikan huono puoli on, että se tuottaa vähemmän satoa kuin muut mansikat. Näin ollen sen viljely ei ehkä kovin nopeasti etene, Blomqvist arvelee.

Muurain on tulossa myös viljelykasvina ja sitä kokeillaan aika paljon Itä-Suomessa. – Hankaluutena sen viljelyssä on kasvupohja eli se edellyttää kasville ominaista suoperäistä maata. Toisaalta marja on aika arvokas eli sen takia viljelyyn ryhtyminen ei kovin paljoa houkuttele, Blomqvist toteaa.

Hän mainitsee muutoin keskisen ja Pohjois-Suomen olevan hyviä marjantuotantoalueita. – Päivät ovat pitkiä ja valoisia ja toisaalta yöt ovat hieman viileämpiä. Marjat kypsyvät hitaasti ja niihin tulee paljon aromeja. Niissä on enemmän makua kuin eteläisessä Suomessa saati Keski- tai Etelä-Euroopassa kasvaneissa marjoissa.

– Kun ostamme vaikkapa eteläeurooppalaisia mansikoita ja havaitsemme ne mauttomiksi, luulemme kyseen olevan lajikkeesta. Kyse on kuitenkin siitä, että niissä olosuhteissa ei aromikkaita marjoja kasvakaan. Meillä tuotetut tai luonnossa kasvaneet ovat maukkaampia, Blomqvist sanoo.