Kokkolalainen kelloseppä Martin (Mårten) Widlund (1734–1798) oli alansa uranuurtaja Suomessa ja maamme ensimmäisiä kelloseppiä. Widlund oli alaveteliläisen Johan Bastubackan oppilas ja jatkoi hänen työtään.

Widlund on niitä harvoja suomalaisia kelloseppiä, joka on numeroinut kellonsa. Kokkolalaisen antiikkikauppiaan Raul Pohjosen omistuksessa on kello numero 98, joka ajoittuu Pohjosen mukaan noin vuodelle 1778.

– Widlund oli erittäin tuottelias kelloseppä. Mahdollisesti kello numero 161 on viimeisin hänen tekemänsä kello, Pohjonen kertoo.

Pohjosen hallussa olevan kellon koneistossa ovat messinkiset päätylevyt. Niiden käyttäminen oli aikanaan erikoista – Widlundilla oli oikeus niiden käyttämiseen, koska hän oli kaupunkimestari.

Pohjosen mukaan Widlundin tekemiä kelloja löytyy yllättävän paljon Kokkolan seudulta. Alueelta Pohjosen tiedossa niitä on viidestä kuuteen.

– Kokkolan Vanhassakaupungissa Draken talossa on kello numero 51. Se on varhaisin Widlundin numeroima kello. Sitä tehdessään hän lienee saanut porvarioikeudet.

Widlund oli perheellinen. Vuonna 1756 hän avioitui Johan Bastubackan lesken kanssa. Widlundin poika lienee jossain määrin jatkanut isänsä työtä.

Alaveteliläisen Johan Bastubackan (–1755) tekemiä kelloja on säilynyt Suomessa meidän päiviimme kolmisenkymmentä kappaletta. Bastubackan signeeraamia kelloja on Pohjosen tiedossa nelisen kappaletta. Keräilijät ovat erityisen kiinnostuneita Johan Bastubackan kelloista.

Johan Bastubacka toimi neljä vuotta pitäjänmestarina, ja hänellä oli torppa Kaustarissa Kokkolassa. Hänellä oli Johannes-niminen poika.

Myös alaveteliläinen Isac Mickelsson Bastubacka (1791–1848) oli tunnettu kelloseppä. Lisäksi hän oli tunnettu maanviljelijä, keksijä ja soittoniekka. Isac Mickelsson Bastubacka ja Johan Bastubacka olivat kaukaista sukua toisilleen.

Isac Mickelsson Bastubackan kellot olivat tunnettuja luotettavuudestaan – ne kävivät hyvin ja pysyivät ajassa. Isac Mickelsson Bastubackan tekemistä kelloista tunnetuin on Apostoli-kello, joka kuuluu nykyään Pohjanmaan museon kokoelmiin Vaasassa.

Isac Mickelsson Bastubacka rakensi Alavetelin ensimmäisen "yleisen" kellon oman talonsa päätyyn.

Isac Mickelsson Bastubacka oli perheellinen.

Kuuluisista kälviäläisistä kellosepistä Erkki Antinpoika Lassila vanhempi (1769–1845) eli "vanha uurmaakari" myös numeroi kellonsa Martin Widlundin tapaan, kuten Erik Andersson Lassila No 26. Ilmeisesti hän on numeroinut noin 90 kelloa. Lassila vanhemman tekemät vanhimmat kellokotelot ja -taulut muistuttavat Widlundin kelloja. Hänen kädenjälkeään on myös Kälviän kirkon vaivaisukko. Lassila vanhempi teki myös huonekaluja, kuten arkkuja ja pieniä seinäkaappeja: renginkaappeja tai isännänkaappeja.

Erkki Lassila vanhemman poika Antti Erkinpoika Lassila (1797–1864) sai opin isältään ja oli tuottelias. Hän teki myös seinäpendyylejä eli pieniä seinäkelloja, joiden heiluri on näkyvissä.

Antti Lassilan pojista Erkki Antinpoika Lassila nuorempi (1827–1894) oli tuhattaituri, musikaalinenkin. Hänen tuotantonsa käsittää noin kaksisataa kelloa. Isänsä tavoin myös hän teki seinäpendyylejä.

Veljeensä verrattuna Kalle Antinpoika Lassilan (1839–1866) tuotanto jäi hyvin pieneksi. Kellonsa hän signeerasi ruotsinkielisellä nimellään Carl Lassila.

Juttu perustuu kokkolalaisen antiikkikauppiaan Raul Pohjosen haastatteluihin 7.1.2008 ja 16.4.2008.

Lisätietoa kälviäläisistä Lassilan kellosepistä Ingeborg Haldinin teoksesta Talonpoikia ja kellontekijöitä.

Kuvia liittyen aiheeseen Keskipohjanmaan nettisivujen kuvagalleriassa.