1-vuotias Santeri osoittaa tiskipöydän suuntaan ja sanoo: ”että!” Hänellä on jano ja vesi auttaa siihen vaivaan. Vesi on paras janojuoma. Muutakin on tarjolla ja kohtuudella voi käyttää, mutta ei silti ole veden voittanutta. Lapsikin sen tietää.

Näin vapunpäivän aikoihin on kasseissa ja pöydissä monenlaista simaa ja virvoitusjuomaa. Kesä on alkamassa, ja jos Luoja suo, lämpöisiä päiviä on tulossa. Tästä lähtien pitkälle syksyyn tarvitaan juotavaa, jotta nestetasapaino säilyy siis tasapaino!

Jeesus puhui suuren juhlan päätöspäivänä janosta ja juomisesta. Taisi silloinkin juhlapöydissä kulua melkoisesti juhlajuomaa miksikäs muuten hän juuri tuota vertausta olisi käyttänyt. Monella juhlijalla oli jokin käsittämätön jano, vaikka juotu kyllä oli riittävästi. Juoma ehkä ei ollutkaan oikea? Jotkut juomat nimittäin saavat vain aikaan lisää janoa, kun elimistön tasapaino horjuu: liikaa sokeria tai suolaa tai... niin, se tasapaino!

Kuinka paljon onkaan sitä juomista, jolla yritetään sammuttaa Hengen janoa. Sielussa tuntuu kuivalta. Elämän tasapaino on hukassa. Eikä sitä simalla korjata. Lehdissä on kirkollisia ja hengellisiä ilmoituksia, mutta tuskin ne ovat minua varten. Jossakin olen käynytkin, mutta petyin. Mistä kummasta sitten sitä vettä saa? Vaikka kuinka huudan tai rukoilen, hanat pysyvät kiinni tai avautuvat jossakin muualla. Minä jään janoni kanssa yksin, nieleskelen. Elämän pöly jää kiinni kuivaan kitalakeeni. En saa kunnolla edes yskittyä!

Lapsikin sen tietää. Aikuinen joko unohtaa, tai ei usko, että monet asiat ovat yhä samoja kuin kymmeniä vuosia sitten. Tiskipöydällä on hana, josta tulee hyvää vettä Nokiallakin toivottavasti. Lapsena Hengen janoon ja sielun kuivuuteen tuli apu iltarukouksesta, pyhäkoulusta, kerhosta, rippikoulusta, nuortenilloista tai äidin sylistä, ystävän halauksesta, kummisedän postikortista. On joku, joka välittää minusta on Jumala, joka antaa näkyvää ja näkymätöntä vettä janoomme. Että tasapaino säilyisi sekä ruumiissa että sielussa. ”Tulkoon minun luokseni ja juokoon!”, sanoi Jeesus.

Silloin kun vesi ei tule hanasta kotiin, on lähdettävä hakemaan sitä omiin astioihin varta vasten järjestetyistä jakelupisteistä! Eikä se nestetasapaino ihan heti palaudu. Joskus pitää suostua jopa tiputukseen, vähän kerrallaan, levossa. Ainakin sunnuntaisin ovat jakelupisteet avoimena. Kannattaa käyttää hyväksi.

Kirjoittaja on sairaalapappi

Kokkolassa.