Auli-Maritta Ruuskanen KOKKOLAOsuvasti kulttuuria - Teatterifestivaali toi ensi-iltaan komedian Mielen kieli. Terävästä kynästään tunnettu käsikirjoittaja Juha Lehtola käsittelee näytelmässä ihmisiä eksyksissä tuottavuuden ja suorittamisen yhteiskunnassa. “Verhoilu” on välttämättömyys, etteivät piirun verran pielessä olevat ihmiset likaisi julkisivuamme ja saastuttaisi ilmaa! On oltava päämäärä, ja muistettava että vain materia ja menestyminen luovat ihmiselle statuksen! Ilman niitä ihminen on: ei mitään! Ohjaaja Mika Kiviniemi on tarttunut moderniin komediaan tekstin mukaisesti, ja Mielen kieli esittäytyykin näyttämöllä modernina ja pelkistettynä, lavastusta myöten. Ostoskärryt ja myyntilaarit luovat pinnallisuuden kuvaa. Ohjaajan assistenttina on toiminut Rita Suomalainen.
Näytelmä on sijoitettu Moskovaan, mutta aihe on maailmanlaajuinen ja menestymisen tragediaa eletään kaikkialla. Toni Kettukangas Sergein osassaan kannattelee kokonaisuutta taidoillaan. Kosmonautti Sergein päämäärätietoinen eteneminen uralla, piti olla keino saada huomiota ja arvostusta. Tuohon tehtäväänsä antautuneen elämään ei mahdu ihmisiä, eivätkä inhimillisyyden hyvät ja pahat. Tulos ei täytä odotuksia, vaan hänet unohdetaan avaruuteen. Siellä itsensä kanssa keskusteltuaan hän havahtuu totuuteen, etteivät edes muistot ole hänen omiaan, ja päättää muuttaa elämänsä suunnan.
Helena puolestaan on nuori nainen joka etsii sisältöä elämäänsä ryntäillen ympäri maailmaa. Kuitenkin hän aina palaa lähtökohtaansa isänsä Maurin luokse. Mauri yrittää parhaansa huolehtiessaan Helenasta, mutta sortuu kuitenkin laatimaan tytön tulevaisuuden oman itsensä jatkeeksi. Tytön omat inhimilliset tunteet ja sielun palo sammuu. Ympäristön vaikutuspiiri muuttaa näytelmän henkilöt kaltaisekseen.
Helenan roolissa Elsa Lankinen, ja Maurin osassaan Mape Heikura, suoriutuvat hyvin tehtävissään, vaikkakin Kettukankaan monologi-osuudet ovat eittämättä Mielen kielen suola.
Tehokkaasti näytelmän ydin tulee selväksi ja hersyttelee katsojat remakkaan nauruun. Ja onnellisen tyytyväisenä kansalainen nauraa itselleen, eikä huomaakaan kuinka ympäröivä yhteiskunta ujuttaa tavoitteellisia, laskelmoivia oppejaan ihmisen mieleen, ja jokainen kanssa eläjä muokkaa meitä kaltaisekseen...