KOKKOLA

Gun Holmström: VENUS.NOT 6.4.-4.5.2008, Galleria VISU

”Galleria VISUssa Holmström esittää Venus.Not -projektinsa, jossa klassisia veistoksia sekä interiöörikuvia on käsitelty digitaalisesti, jolloin tuloksena on sarja merkillisiä futuristisia tiloja. Avatar-sarjassa klassiset ja roomalaiset veistokset ovat reinkarnoituneet. Näyttelyssä on esillä myös Arkipelag -animaatio, jossa kelluvat torsot muodostavat saariston.”

Näin kuvataan suomalaisen, nykyään Berliinissä asuvan ja työskentelevän, kuvataiteilija Gun Holmströmin näyttelyä Galleria Visun tiedotteessa. Tällainen taustoitus on usein tarpeelliselta. Tekniikka kiinnostaa, samoin taidehistorialliset ja yhteiskunnalliset lähtökohdat. Tämän näyttelyn tietokonetekniikka kiinnostaa varmaan enemmänkin. Tietoa katsoja saa näyttelyluettelosta ja sitten vain nettiin.

VECK, sarja 10 kuvaa, lamda (Leiden Atomic and Molecular Database), 2008, akryyli ja alumiini DiBond.

Tuntuu jotenkin tutulta. Olen satoja kertoja istunut paikoissa, joissa on tämä sama tunnelma: luentosalit, auditoriot, juhlasalit, jumppasalit, luokat. Kalvoja, tietokoneen ääni, kirkas valo, selkeitä värejä, kontrastia. Jatkuvaa puhetta. Aika kulkee vertikaalisti minuutti minuutilta kohti taukoa, minuutti minuutilta kohti loppua. Väripalkkien jatkumo on ihmisen osa?

ARKIPELAG, dvd, 2008, kesto 6.20 min.

Ääniavaruudessa, nesteessä kulkee patsaita: kreikkalaisia. Ruhjoutuneina torsoina. Hitaasti. Varjossa naisen katseessa ikuisuuden salaisuus. Kuolleita liinoissaan. Ajatus lipuu mielleyhtymästä toiseen, rauhoittavasti.

VENUS.NOT, sarja 4 kuvaa, lamda, 2008, akryyli ja alumiini DiBond.

Venus, nainen, jumalatar, kaunis. Pylväs. Sinisen hyväilyssä venytettyinä. Teokset ovat kuin runoja.

AVATAR, sarja 11 kuvaa, lamda, 2008

Muinaisia jumalattaria, suoraan edestä kuvattuina, silmät sokeina. Antavat katsojalle armoa peittelemättömästi. Ja myös saavat? Hahmot kertovat tarinansa mykkinä, hiljaa.