Tämä on hyvä kirja kuolevaisten lukea, muut älköön vaivautuko. Niin se on, me opimme parhaat oppimme kun uskallamme tutustua niihin ajatuksiin joita kuolema meille tarjoaa. Hautojen lauluja on kirja johon on koottu hautakirjoituksia antiikin Kreikasta ja Roomasta. Kirja sisältää ajatuksellisia aarteita ja valitettavasti myös joitakin fraasinomaisia lauseita. Ajatukselliset aarteet jäävät elämään, fraasit katoavat.

”Tämä on majasi / En tule mielelläni / Tultava sinun on kuitenkin”

Monen voi käydä kuten minunkin, tämä kirja on luettava heti ja kerralla. Nälkäisenä käännät jokaisen sivun, koska edellisen sivun teksti ruokki nälkääsi. Tunne on kummallinen, ikäänkuin joku oikein hyvä ja viisas puhuisi sinulle.

”Kohtalo lupailee monille monenlaista / mutta ei takaa kenellekään mitään / Elä päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan / sillä muuta omaa sinulla ei ole”

Kirjan antiin tutustunut saattaa löytää tyhjyyden täyttämälle elämälleen jonkinlaisen merkityksen, kun hän saa kirjoitusten kautta viestin.

” Ystävä hyvä, sinä joka luet tätä, elä sinäkin hyvin. / Miksi? Koska kuoleman jälkeen / ei naureta, ei hurvitella, ei nautiskella lainkaan. / Voi hyvin. Muista mitä luit. / Miksi? Koska elämä lähenee kuolemaa joka päivä. / Voi hyvin.”

Kuinka samanlaisia me ihmiset loppujen lopuksi olemme aina olleet niin pahassa kuin hyvässä. Kirjaan kootut, vuosisatoja sitten hautakirjoituksiksi laaditut tekstit sen paljastavat. Kaikki tunne-elämää elävät ihmiset ovat iankaikkisesti tunteneet surua, kaipausta ja laajan kirjon muita tunteita. Nämä antiikin aikaiset hautakirjoitukset toimivat kuin hyvä opettaja tai profeetta, niiden kautta tulee ymmärrys elämän hetkellisyydestä ja sitä kautta sen arvokkuudesta. Turhaan tähän kirjaan ei voi tarttua, varsinkaan silloin, jos lukija on halukas oppimaan elämän perusasioista jotakin. Sitäpaitsi monet runot ovat todella koskettavan kauniita, eivätkä ne hajoa edes miehen kourissa.

” Olen haaksirikkoisen hautakivi, / mutta jatka sinä purjehdusta! / Vaikka tuhomme kohtasimme, / vielä toiset laivat merta kyntävät.”