KOKKOLAKeski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun esittävän taiteen yksikkö tarjoaa jälleen teatteria joka makuun.Osuvasti kulttuuria-Teatterifestivaali polkaistiin käyntiin komeasti Tuonelan Joutsenen myötä.

Eino Leino kirjoitti tämän Kalevala-aiheinen näytelmärunon vuonna 1896. Hienoa, että nuoret tekijät uskalsivat ottaa työn alle näin haastavan tuotoksen. Panu Huotarin ohjauksessa teksti on saanut tuoreen ilmaisun rikkomatta kalevalaista ilmiasua. Esitys on intensiivinen, lyyrinen kokemus, joka liikuttaa tunteita.

“Kuka oon ma?” kyselee itseltään Ahti Lemminkäinen. Nuoren miehen uhoa ja voimain tuntoa, surua ja tuskaa, tulkitsee antaumuksella Sami Kalvikbacka. Halu surmata Tuonen Joutsen, ja toivo tilasta, jolloin aurinko olisi yllä ja alla, vie miestä eteenpäin. Mutta heikko on vahvuudessaan ihminen, ja Tuonen viettelys vastustamaton.

Jenna Teinilän esittämä Tuonen tyttö on liikkeissään kuin joutsen konsanaan. Tunnelmaa tuki mainiosti ratkaisu, että Tuonen tytön ääni (Suvi-Heini Lahti) kuului kaiuttimista kiehtoen epätodellisuuteensa.

Tuonenvirran yllä lentelevinä sudenkorentoina lauloivat ja soljuvasti liikkuivat Oona Airola, Riikka Oksanen ja Jesse Kaikuranta. Jokaisella oli myös tulkittavanaan toinen osa, Airola Lemminkäisen äitinä, Oksanen Ilman viehkeänä impenä ja Kaikuranta Pohjolan paimenena, Tuonen virran elämän puolla.

Musiikilla ja koreografialla on tässä esityksessä aivan erityinen osa. Anna-Kaisa Kettunen on onnistunut säveltämään tunnelmaan sopivat melodiat, ja sointuvasti sävelet virrassa lipuivatkin. Kaikesta näkee, että töitä on tehty tosissaan ja ryhmä hengittää samaan tahtiin.

Pihdeissä pitävää ja herkkää, ja juuri se aiheuttaakin usein äänenkäytön unohtamisen. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, koska kalevalalainen teksti on muutenkin monikerroksellista ja täynnä korukuvioita. Katsojan kannalta on tärkeää kuulla lähes jokainen lause hahmottaessaan kokonaisuutta.

Toivon kovasti katsojien löytävän tiensä tämän, ja muidenkin festivaalin tarjoamien hienojen esitysten äärelle.