KÄLVIÄ

Kälviän viihdekuoron 10-vuotis juhlakonsertti Kälviän kirkonkylän koululla joht. Inkeri Mämmi, Tapani Riippa, piano, Seppo Peltola, harmonikka.

Suunnattoman suuresti ilahduttaa aina, kun kuoro ottaa riskin laulaa ilman nuotteja. Henki ja ulosanti ovat aivan eri kuin nuotteja tihrutessa – ja ryhti tietenkin myös.

Jaana Eloranta, vapautunut johtaja, loi kuoroon estradilla heti rennon ja välittömän otteen ja soinnin. Se sopi hyvin laulajien myös muuten hienonfressiin olemukseen. JA-DA:n bassojen hienot sisääntulot hätkähdyttivät. Hieno sävelkuva sai kerralla arvoisensa pohjan, jota riitti pitkästi laulun raameihin asti.

Kuoron ohjelmisto Kuoppamäkineen ja Malmsteneineen olisi kaivannut reilua vaihtelua. Kuorolla olisi resursseja hyvinkin myös muunlaiseen musiikkiin. Suurin osa yleisöstä otti ohjelmiston kuitenkin omakseen. Todisteena tästä reippaat aplodit.

Kirijeen sulle kirjootan sisältää laulutekstien yhdet tyhmimmät sanat. Kun niihin nyt oikein kiinnitti huomionsa, sai yllätyksekseen todeta, että kuorohan ääntää tekstiä suorastaan hienosti. Kevätkoivussa tekstin käsittely jatkui selkeänä ja monen harrastajakuoron sudenkuopista, väärin äännetyistäö diftongeista ei ollut tietoakaan.

Adiemus oli yksi suosikeistani. Duo-soolo oli valoisa ja iloisen painokas. Teos kaiken kaikkiaan kuulosti varmasti sellaiselta, kuin säveltäjä on sen tarkoittanut kuulostavan.

Konsertin jälkimmäinen puolisko alkoi potpurilla esitellen kunnioitettavan määrän eri biisejä kuoron ohjelmistosta. Lähtevien laivojen satama oli kunnianhimoisen komea. Kuoro vei kaikki pisteet kotiin ja sai aikaan jopa pienen tunnekuohun.

Täällä pohjantähden alla pitää sisällään täysin olemattomat sanat ja koko teos on muutenkin aivan liian lälly. Henki jatkui valitettavasti myös Exodus-kappaleeseen, josta tuli turhaan liian anovan tuntuinen riemullisen löytämisen sijaan.

Kuunsillalla hienoine sisääntuloineen palautti kuoron taas omalle tasolleen. Lähdöissä ei uitu sisään, vaan kaikki oli hienosti selvää alusta alkaen. Ylivoimaisen komea Tears in heaven oli illan huippu. Siinä oli tulkintaa ja sointia. Selkeä sisääntulo cres:lla ja hieno seuraavalle äänelle tilan antaminen dim:lla onnistui nappiin. Ja koko teoksen keskeinen rock-osuus, joka lopussa taipuu balladiksi onnistui vieläkin paremmin. Nyt soi rock-kamarikuoro ei tavallinen viihdekuoro.

Delilahiassa sai taas ennakkoluuloisuus kyytiä; miten hieno ja svengaava sävelkulku ja täydellä ammattitaidolla vedetty tulkinta. Näillä eväillähän kuoro pystyy vaikka mihin.

Kuoro on pystyvä, ei kannata jäädä vain iskelmän pauloihin. Monipuolisuus antaa sekä yleisölle että laulajille paljon enemmän.

Inkeri Mämmi sai kuoron hyviin mukaansa ja herkeämätön johtajan seuraaminen palkittiin myös kuoron soinnissa. Vähempikin elehtiminen kuorolle siittäisi. Henki sointiin tulee vähemmälläkin ruumiillisella työllä. Hyvä esimerkki tästä kuoron sointia hienosti tukeva pianisti Tapani Riippa.

Kirjoittaja on Länsi-Uuusimaa -lehden free lancer-musiikkikriitikko ja lohjalaisen Laurentius-kuoron II-basso