Soile SeppäOULU
Kirsti Muinosen maalauksia Galleria Harmajassa Oulussa 4.-27.4.
Avata taiteensa välityksellä kauneuden maailmoja, koskettaa harmoniaa, tuntea huolta maapallon tilasta, mutta kokea itsensä myös matkaajaksi kohti uusia mahdollisuuksia, avaruuksia ja aikoja.
Näiden huikeiden haasteiden taustalta löytyy Oulun Pikisaaressa työskentelevä, Galleria Harmajassa viiden vuoden jälkeen näyttelynsä avannut taidemaalari Kirsti Muinonen.
Muinosen tyyli on kuitenkin niin omaleimaista, että täsmentävien määritteiden edessä tuntee olevansa hukassa. On siis vain sallittava aistiensa avautua maalausten kuvioiden ja värien voimallisille energiavirtauksille. Ja ihme tapahtuu: huomaa osallistuvansa arjen rajat murtavaan, mieltä avartavaan valonäytelmään.
Taiteilija itse on vaatimattoman eleetön selvitellessään motiivejaan ja maalaustensa syntyprosesseja:
– Maalausteni suuri koko, runsas sisältö ja käden tarkkuutta edellyttävä työskentely on tietenkin aikaa vievää. Vaikka kokonaisuus on suurin piirtein mielessäni työtä aloittaessani, prosessissa on kyse meditatiivisesta Matkasta paikasta toiseen. Keskittymiskykyni on onneksi parantunut opittuani iän myötä olemaan enemmän läsnä hetkessä ja karistamaan toisarvoiset asiat mielestäni.
– Uteliaisuus ja kiinnostus elämään ovat voimavarojani. Elämä hämmästyttää ihmeellisyydellään ja monitasoisuudellaan. Minuun vetoavat voimakkaasti myös uusia todellisuuksia aukovat science fiction -näkemykset, tieteisromaanit, jotka ovat aina olleet tieteen edelläkävijöitä. Maalauksessani Avaruusseikkailu kuvaan tällaista mielikuvituksellista kokemusta.
Muinosen vahvin inspiraation lähde on kuitenkin luonto. Kesäpaikassaan, vanhassa torpassa Muhoksella, taiteilijalla on mahdollisuus olla lähellä luontoa ja etenkin hänelle tärkeää elementtiä, vettä, jota näyttelyssä edustaa verkkaisella tempollaan muista poikkeava maalaus Joella.
Muinonen sanoo ”puutarhan kulkevan aina mukana päässään”, myös pimeänä talviaikana, jolloin on työskenneltävä keinovalossa.
Ihastellessani valtavasta Unikko-maalauksesta tulvivia puhtaita auringon värejä ja Päivänkierron paljastamaa elämänilmiöiden runsautta, ymmärrän taiteilijalla olevan eräänlaisen sisäisen silmän, jolla hän näkee enemmän ja selkeämmin kuin muut.
Muinosen Italian-matkan muistumana on syntynyt värikylläinen maalaus Napolilainen patio, josta käsin taitelijakin katselee kasvillisuuden ryöppyä ja kuuntelee ympäristön loputonta äänten sorinaa. Kun maalaukseen syventyy, sen perusjuonne, kuvaus etelä- ja pohjoismaalaisen mentaliteetin erilaisuudesta vahvistuu.
Muinosen on tottunut mieltämään öljyvärimaalariksi. Hän kertoo esitelleensä aiemmin myös tempera/vesivärimaalauksia. Mutta nyt on puhdas akvarelli ensimmäistä kertaa mukana:
– Minulla on parhaillaan valmisteilla suuri tilaustyö-projekti, mikä estää keskittymisen aikaa vieviin öljymaalauksiin. Akvarelli syntyy nopeasti.
Omani ovat eräänlaisia muistivälähdyksiä, jopa unikokemuksia, kuten akvarelli Oudot vedet.
Selkeimmillään Muinosen tyyli, kompositiota ja yksityiskohtia myöten, paljastuu akvarellista Vanha mänty. Tekniikka ei siis peitä olennaista, taiteilijapersoonan sisäistä luonnetta.