Kalle Nikula (1829–1899) eli "Kuuro Kalle", sittemmin Karl Forsbacka oli kotoisin Kaustisen Nikulasta, kuten sukunimikin kertoo. Hän osoittautui jo nuorena taiteellisesti lahjakkaaksi. Kuuroutensa vuoksi hän lienee voinut keskittyä maalaamiseen ja puusepäntöihin.

Jossakin vaiheessa Kalle Nikula liittyi veljensä, kirkonrakentaja Jaakko Kuorikosken seuraan. Veljensä alaisuudessa Nikula sai rauhassa näyttää taitonsa maalarina ja puuseppänä lukuisilla kirkonrakennustyömailla eri puolilla Pohjanmaata.

Nikulan maalaamia huonekaluja löytyy muun muassa Teerijärveltä, jonne hän muutti ensimmäisen puolisonsa kuoltua ja mistä hän löysi toisen vaimonsa samalla ottaen itselleen Forsbackan talon nimen.

Nikula maalasi useimmiten kukat ja uskonnolliset aiheet keltaiselle pohjavärille, joskus myös vihreälle tai siniselle.

Nikula lienee ollut jossakin vaiheessa tekemisissä evijärveläisen Erkki Lahden eli "Pitti-Pojan" kanssa, sillä heidän värienkäytössään on yhtäläisyyksiä ja molemmat noudattavat maalauksissaan tarkasti symmetriaa. Nikulan kukat ovat kuitenkin huomattavasti suurempia ja värikkäämpiä kuin Lahden.

Nikula ei signeerannut töitään, mutta hänen maalaustapansa ja kukka-aiheidensa sommittelu ovat helppoja tunnistaa. Hän oli myös hyvä tekstaamaan fraktuuraa eli vanhaa kirjasinlajia. Kirjaimet ovat huolellisesti tehtyjä, tasakorkuisia ja kulkevat suoralinjaisesti. Molemmin puolin tekstiä tai vuosilukua on usein pieni ornamentti ja kukallisten ovipeilien nurkissa ovat pienet kukat tai lehdet. Ovipeilit on usein ympäröity vihreällä tai punaisella.

Nikulan maalaamat esineet ovat järviseudun alueen värikkäimpiä. Hänen töissään näkyy tekemisen riemu.

Suurin osa Nikulan töistä on 1800-luvun viimeiseltä kolmannekselta.

Lappajärveläinen Jaakko Koskela (–1916) eli Poltetun räätäli yritti elättää perheensä räätälinä, mutta se oli vaikeaa, koska hän oli oppipoikana kärventänyt arvostetun miehen sarkapuvun silitysraudalla. Siitä lisänimi.

Myöhemmin hän perehtyi veistämiseen ja teki patsaita, keinuhevosia, nerokkaita mekaanisia leikkikaluja ja piipunpäitä. Mekaanisia lelujaan Koskela esitteli korvausta vastaan kylissä kiertäessään.

Koskela oli myös "Pelle Peloton": Hän kehitti vesisukset, joilla pystyi hiihtää Lappajärvessä. Hän yritti myös rakentaa ikiliikkujan. Vuonna 1899 Koskela jopa uhmasi painovoimaa ensimmäisillä lentoyrityksillään.

Hän kuoli köyhänä, mutta arvostettuna erakkona.

Evijärveläinen Erkki Annanpoika Lahti (1816–1858) eli Pitti-Poika, Surma-ahon Erkki, Erik Vik, Surma-å Eirik oli lahjakas taiteilija, jonka vitsaukseksi koitui alkoholi. Rauhaton sielu kuoli Oulussa koluttuaan sitä ennen Pohjanmaata ristiin rastiin.

Lahden tarina on traaginen. Hän oli karjakkoäidin avioton lapsi. Isättömyys merkitsi yhteiskunnassa tuohon aikaan sosiaalista rangaistusta. Jo hyvin nuorena Lahti ja hänen sisarensa joutuivat pitkälti huolehtimaan itsestään. Aliravittu Lahti joutui kerjäämään ja haki varhain alkoholista lohtua.

Läpimurtonsa hän teki 18-vuotiaana vuonna 1834. Lahti uskaltautui Pietarsaaressa myymään veistoksiaan rikkaalle kauppiaalle, joka oitis tajusi Lahden taidot ja ryhtyi tämän mesenaatiksi. Todennäköisesti kauppias Malmin luona Lahti tutustui väreihin ja maalauksiin, mikä johti aina opintomatkaan Tukholmaan, missä Lahti sai näyttää taitojaan.

Lahden koristemaalauksista ei ole kirjallisia tietoja, mutta Evijärvellä 1840-luvulla ilmaantuneita kukkamaalauksia on aina pidetty Lahden töinä. Lahden kukat ovat yksinkertaisia. Hän maalasi mielellään kukat kullanruskealle pohjalle, mutta keltainen kelpasi myös. Lahden maalauksia löytyy enää vähän, joten työt ovat harvinaisia.

Puusta Lahti veisti muun muassa tarueläimiä, huonekaluja, krusifikseja ja kellotelineitä. Hän myös maalasi huonekaluja.

Lahdesta on tehty näytelmiä ja tutkimuksia.

Lähteenä kokkolalaisen antiikkikauppiaan Raul Pohjosen kirja Pohjanmaan talonpoikaismaalarit 1750–1900 täydennettynä Pohjosen haastattelulla 7.1.2008.

Yllä oleva kuva: Lähikuva ”Kuuro-Kallen” kaappiin tekemästä maalauksesta.