KOKKOLA

National Treasure: Salaisuuksien kirja. Ohjaus Jon Turteltaub. Käsikirjoitus Marianne ja Cormac Wibberley. Kuvaus Amir M. Mokri ja John Schwartzman. Pääosissa Nicolas Cage, Miranda Otto, Justin Bartha. 127 min. K-11. Tuotanto Walt Disney Pictures. Bio Rex 1.

– Mikä se on?, kysyy konna saatuaan arvoituksen avaimen näppeihinsä. – En tiedä, mutta nyt se on meidän!, vastaa toinen. Saman epätietoisuuden ja huvittuneen nautinnon voi yleisö jakaa National Treasuren jatko-osassa pyristellessään vauhdissa mukana.

Presidentti Lincolnin murhan jälkeisessä oikeudenkäynnissä 1865 ampujan, näyttelijä John Wilkes Boothin lisäksi salaliittoon osallistuneina tuomittiin kahdeksan muuta. Heistä yksi kuoli vankilassa, neljä hirtettiin, joukossa yksi nainen, ja kolme armahdettiin myöhemmin.

Salaisuuksien kirja käynnistyy, kun Ed Harrisin esittämä salaperäinen Wilkinson väittää pystyvänsä todistamaan, että Kansallisaarteessa sankariksi nousseen nuuskijan, Nicolas Cagen näyttelemän Ben Gatesin esi-isä olikin Lincolnin vastaisen salaliiton varsinainen osamabinladen.

Ensimmäinen filmi oli hyväntuulinen luokkaretki Yhdysvaltain historian muistomerkeille. Jon Turteltaub jatkaa ohjaksissa myös kakkosessa ja Salaisuuksien kirja tarjoilee parituntisen lisää samanlaista. Fantastisten käänteiden leikkimielinenkin uskottavuus kyllä kärsii toistosta ja yliyrittämisestä, kun kaava on katsojalle käynyt jo tutuksi. Sateenkaaren päässä on entistäkin suurempi aarre ja johtolangat sekä peittely-yritykset aikaisempaa ihmeellisempiä.

Käsikirjoittajat ovat kehitelleet salaisten koodien ratkojille, Ben Gatesille ja hänen Abigaililleen, lisää taustatarinaa. Vaikka Nicolas Cage ja Miranda Otto kinastelevat jo kuin vanha aviopari, todellista kiintymyksen vaikutelmaa ei paperinmakuisesta romanssista synny. Keskushenkilöt kiivailevat kuin vanhasta muistista.

Silti seikkailullinen ja turhaa väkivaltaa kaihtava tarina pitää hyppysissään, pitemmälle kuin oli lupa odottaa. Projektin tärkeintä koukutinta ei unohdeta: Viisikkomaista ryhmädynamiikkaa. Koominen kolmas pyörä, Justin Barthan esittämä Riley, valtaa tilaa pääparin rinnalla. Hemmon Ferrari-intoilu ja huono flaksi vaikuttavat kylläkin kuluneilta. Innokkaan tyhmänä koheltajana Riley on vähän kuin Star Warsin hahmo Jar Jar Binks: häntä joko rakastaa tai inhoaa.

Onneksi Benin tieteilijä-isää ei kuskattu vanhainkotiin, vaan upea Jon Voight kohoaa varsinaiseksi Indiana Jones senioriksi. Hänen rinnalleen uutena hahmona tuodaan Benin äiti, muinaiskielten guru, jota esittää lumoava britti, Helen Mirren. Vanhan ja nuoren parin rinnastaminen mysteerin ratkojina toimii. Veteraaninäyttelijöiden painokas karisma puree keveämmänkin viihteen kyytipoikana.

Independence Day -elokuvassa Yhdysvaltain presidentti syöksyi tulta päin ja pelasti maailman. National Treasurekin kiskoo nationalistisista naruista, mutta velmu Kanadan kasvatti Bruce Greenwood onnistuu kujeilevana fiktiopressana. Gatesin ja presidentin vuoropuhelut on kirjoitettu niin ovelasti, että ne voi kokea yhtä hyvin presidentti-instituution isänmaallisena pönkityksenä kuin istuvan presidentin kritiikkinä.