Maria ja Elisabet olivat tulossa äideiksi. Elisabet ja miehensä Sakarias olivat halunneet lasta jo vuosien ajan. Tämä raskaus oli yllätys siksi, että hän oli jo iäkäs ja todettu ”hedelmättömäksi”. Maria taas oli ihmeissään siksi, että hän oli neitsyt. Joosefin kanssa oli kyllä tulevaisuuden suunnitelmia, mutta niitä ei vielä ollut ehditty toteuttaa. Molempien odotus oli odottamatonta, yllättävää. Nuoren Marian raskaus - ja koko elämä - olivat vasta alussa. Elisabetilla oli enemmän ikää ja puoli vuotta raskauttakin koettuna. Siksi hän pystyi olemaan tukena Marialle, joka oli vasta irtautumassa lapsuuden kodistaan ja samalla tulossa äidiksi.

Odottamattomuus ei vähentänyt odotuksen iloa. Vaikka elämä ei edennyt omien suunnitelmien mukaan, oli hienoa ajatella: Meille on tulossa lapsi! Äitien ilo on Marian ilmestyspäivän tekstissä päällimmäisenä. Pappi Sakariaan ilo isyydestä puhkeaa kiitosvirreksi Johannes Kastajan synnyttyä. Joosefin iloa ei Raamatussa niin suoraan kuvata, mutta isän ja puolison roolin hän kyllä hoiti kiitettävästi: huolehti perheen turvallisuudesta ja elatuksesta sekä juutalaisten lakien noudattamisesta. Huoli lapsen hyvinvoinnista ja epävarmuus omasta kyvystä olla hyvä vanhempi kuuluvat odotusaikaan yhtälailla kuin ilo uuden elämän synnystä.

Marianpäivää vietetään perinteisesti 9 kuukautta ennen joulua. Tämän vuoden kalenteria lukiessa näyttää siltä, että Jeesuksen syntymä meni reilusti yli lasketun ajan. Saattoihan niin käydä todellisuudessakin. Aina eivät lasketut päivät osu kohdalleen. Silloin jokainen ”lisäpäivä” tuntuu tavallista pidemmältä. Onneksi ei tuohon aikaan ollut edes lankapuhelimia, niin että odottavan äidin ei tarvinnut vastata puhelimeen vain kuullakseen: ”Ai, sinäkö siinä. Ei mulla mitään asiaa sitten ollutkaan.” Odotus koskettaa sukua ja ystäviäkin.

Jeesus oli silloin tosi pieni! Tuskin edes äidin pahoinvointi oli ehtinyt kertoa hänen olemassaolostaan toisille ihmisille. Silti Johannes Kastaja hypähti Elisabetin kohdussa, kun ”Jeesus-sikiö” tuli lähelle! Jopa syntymätön lapsi koki jotakin hyvää, kun Jumala tuli lähelle ihmisenä vaikka niin mitättömän pienenä! Odottamaton hypähdys.

Mitä sinä odotat elämältä? Toivon, että hyvät odotukset toteutuisivat. Samalla kuitenkin toivon, että saisit kokea jotakin odottamatonta hyvää. Jonkin ”hypähdyksen”, joka antaisi sinulle turvallisuutta elämän epävarmuuden keskellä. Sitä, että Jumala olisi sinun lähelläsi! Silloinkin, kun et sitä osaa odottaa.

Kirjoittaja on sairaalapappi

Kokkolassa.