KOKKOLATalvitanssien avauspäivän ohjelmisto jakautui kahteen hyvin erilaiseen tanssiteokseen. Kantaesityksenä nähtiin kahden kokkolalaissyntyisen tanssijan, Kati Raatikaisen ja Jenni Urpilaisen, tanssiteatteriteos Osa 1. Sinä tarkasteltiin esitystilannetta ja erilaisia esillä olemisen tapoja.

Yhtenä teoksen lähtökohtana oli nostaa esiin katsojan ja esiintyjän asettamia odotuksia esityksen sisällöstä. Itselleen asettamiensa tehtävien kautta esiintyjät pyrkivät avaamaan tanssiteoksen eri rakenteita. Kysyttiin, onko esiintyjän tehtävänä viihdyttää katsojaa ja millä tavoin, ja voisiko esitys olla katsojan ja esiintyjän välillä jaettu leikki.

Rekvisiitalla ei haluttu konkreettisesti kuvata mitään, eikä sillä haettu yhtymäkohtia esittäjiin.

Esityksessä käytetty teksti oli hyvinkin raakaa, mutta juuri siten haluttiin tuoda esiin nykypäivän raadollisuus, jossa usein huomionhakuisuus ylittää hyvän maun rajat.

Kokonaisvaltainen tiivis paketti, johon oli onnistuneesti koottu yhteen ne tyypilliset asiat joita esiintyjiltä yleensä odotetaan kun he astuvat näyttämölle: muun muassa uskottavuutta, läsnäoloa, inspiraatiota ja niin edelleen. Kaikki ne käsiteltiin, huumoriakaan unohtamatta .

Illan toisena esityksenä nähtiin norjalaisen huippukoreografin Ina Christel Johannessenin Helsinki Dance Companylle tekemä teos Something Spooked the Horses. Koreografille läheinen työskentelytapa on improvisaatio, jossa liike suurimmalta osalta lähtee tanssijasta itsestään koreografin toimiessa liikkeen suunnan ohjaajana. Liikkeet näyttivätkin lähes siltä että ne tehtiin juuri esityshetkellä, vaikka koreografia olikin tarkasti strukturoitu.

Sofia Hillin ilmiömäisessä tulkinnassa, pienissä katseissa ja kokonaisvaltaisessa vartalonkäytössä, missään ei ollut mitään liikaa tai liian vähän. Yleensäkään koko koreografiassa ei ollut yhtään tekemisen tuntua, tai että liikkeet olisi vain suoritettu toinen toisensa jälkeen, vaan ne lähtivät joka hetki suoraan kehosta .

Valot, jotka saivat pullorivistöjen kukat lakastumaan harmaiksi, saivat aikaan hyvin kauniin ja tehokkaan hetken, kuin olisi siirtynyt yhdestä taideteoksesta toiseen.

Teos piti mitä lupasi ”Joka näyttää vahvalta, voi osoittautua hauraaksi, ja jokin kaunis voi muuttua rumaksi, juuri niin kuin ihmiset täynnä erilaisia ominaisuuksia”

Kaunis teos, jonka olisin halunnut ottaa itselleni ja viedä mukanani.

OSA 1, Kantaesitys Kokkolan Talvitansseissa 15.2. Tekijät ja esittäjät: Jenni Urpilainen, Kati Raatikainen. Ääni: Tuomas Fränti. Valot: Matti Jykylä. Puvustus: Jonna Nykylä. Musiikki: P. Koivuniemi, C. Dion, sekä kokoelma. Tekstit: lainauksia eri lehdistä, Jasmin Mäntylän blogi, www.samikarjalainen.fi/hullu_ maailma.html, Kati Raatikainen, Jenni Urpilainen. Tuotanto: Teko Teatteri

Something Spooked the Horses. Koreografia: Ina Christel Johannessen. Tanssi: Sofia Hilli, Jenni- Elina Lehto, Valtteri Raekallio. Lavastus ja valosuunnittelu: Jukka Huitila. Puvut: Riitta-Maria Pirtilä. Äänisuunnittelu: Jyrki Sandell.Tuotanto: HDC, Helsingin Kaupunginteatteri