KOKKOLARisto Räppääjä on iloinen yllätys, kotimainen lastenelokuva, jonka parissa aikuinenkin viihtyy. Tällä kertaa Nopolan kirjoittajasisarukset ovat päättäneet hoitaa homman kotiin. Riitoihin päättyneen Heinähattu ja Vilttitossu -filmin virheistä on opittu. Mari Rantasilan ohjaukseen ovat Sinikka ja Tiina Nopola kirjoittaneet itse käsikirjoituksen.

Näyttelijänä ja laulajana tunnettu Rantasila on hakenut elokuvaan sarjakuvamaisuutta, piirrettyjen leikillisyyttä ja mykkäkomedian visuaalista komiikkaa. Ja hienolta Risto Räppääjä näyttääkin, niin punapäinen pystytukka rumpalipoika kuin koko elokuva.

Oma lukunsa on Iiro Rantalan säveltämä filmimusiikki, joka tuo Räppääjään paikoin filmimusikaalin lumoa. Rantala teki musiikin myös Oulun kaupunginteatterin näytelmään Risto Räppääjä ja Pakastaja-Elvi. Erityisesti filmin avauslaulu Elämä ei ole hassumpaa tempaa katsojan vastustamattomasti tarinaan. Rantasila saa aikuis- ja lapsinäyttelijöistä paljon irti paitsi innostavana henkilöohjaajana myös musiikillisesti. Filmin mainion bändin olisi suonut liittyvän elimellisemmin kertomukseen.

Niilo Sipilä on valittu Riston rooliin niin sopivan ulkonäkönsä kuin musikaalisuutensa ja keskittymiskykynsä ansiosta. Oiva löytö, sillä avoin, luontevan ilmeikäs ja intoutuva Sipilä hoitaa keskeisen tonttinsa hyvin ja osaa myös laulaa valloittavasti. Yhtä persoonallinen on Mimmi Lounela neuvokkaana Nelli Nuudelipäänä. Nämä lapset voi hyvin kuvitella ystäviksi.

Tarina rajaaminen puberteettia edeltävään lapsuuteen on toimiva ratkaisu. Näin kysymys siitä, voiko tyttö tulla pojalle yökylään painottaa enemmän luontaista ujoutta kuin sukupuolirajoja.

Sama lapsen oikeuksien varjelu näkyy sadun ongelmattomuudessa. Vantaan Kartanonkosken arkkitehtuurin valmiiksi kulissimaisissa pastellisävyissä voi hyvin kuvitella asustavan juuri sellaisia uskomattomia ja ajattomia karikatyyrejä kuin Annu Valosen Rauha Räppääjä, Martti Suosalon Fakiiri Kronblom -tyylisiin viiksiin kätkeytyvä naapuri Lennart, tai Ulla Tapanisen jykevästi esittämä pakastajaterminaattori Elvi.

Liisa Helmisen viisas Pelikaanimies on yhä ylittämätön kotimainen 2000-luvun lastenelokuva. Nopoloiden tyttö- ja poikasankarit tapahtumaympäristöineen vaikuttavat elokuvien perusteella Astrid Lindgrenin klassisten seikkailujen suomalaisilta kevytversioilta. Ruotsin satutädin oivaltavuuteen ja elämänymmärrykseen ei aivan ylletä.

Risto Räppääjässä visuaalisten vitsien komppaaminen korviin pomppaavilla ääniefekteillä tavoittelee animaatioiden ja mykkäkomedioiden tehoja, mutta tuntuu osoittelevalta ja vanhanaikaiselta. Nuudelipään tv-kokkivanhemmat, Ullariikka Koskela ja Teemu Aromaa nousevat vieraannuttavassa tyylittelyssään amerikkalaisen Spy Kidsin tai Jalin ja suklaatehtaan makeista maailmoista.

Vasta lopun pakkopullana valistetaan ihmissuhdeongelmista. Hyvää tekevänä mutta pahanmakuisena lääkkeenä annostellaan rennon reggaeräppäyksen ja hilpeän hiphopin rinnalle raskasmielistä pettymysvalssia. Tätä itku pitkästä ilosta –vaikerointia oli liikaa Heinähatussa ja Vilttitossussa, mutta onneksi Räppääjässä paisuteltu rummunpiilotusproblematiikka lipuu kypsyttelemättä jääneenä juonen umpilisäkkeenä huomaamattomasti ohi pilaamatta positiivista vaikutelmaa.

Hyvä paikka tarinan lopetukselle olisi ollut virkeästi virittynyt tanssilavakohtaus, jossa kaikki kertomuslangat ja henkilöhahmot kohtaavat. Pakastaja Elvin tehotädeistä ja muskelimummoista koostuva tiimi Ulla Tapaninen, Pirkko Mannola, Marjatta Leppänen ja Anne ”Heinäsirkka” Taskinen pääsevät viimenumerossa kunnolla ääneen. Myös Martti Suosalon hajamielisen professorin habituksesta kuoriutuu Rantalan sävelten ja Riston rummunpaukutuksen suosiollisella tuella rockabillybändin solisti.

Tanssisalijakso kulkee kuin unelma ja kruunaa Nopoloiden ja Rantasilan Risto Räppääjän sanoman yhteisen sävelen löytämisen tärkeydestä.

Risto Räppääjä. Ohjaus Mari Rantasila. Käsikirjoitus Sinikka ja Tiina Nopola. Kuvaus Timo Heinänen. Musiikki Iiro Rantala. Pääosissa Niilo Sipilä, Mimmi Lounela, Anna-Maija Valonen, Ulla Tapaninen. 79 min. S. Tuotanto Kinotar Oy. Bio Rex 1, Kokkola. City Blue Two, Pietarsaari.