KOKKOLA (KP)

Kokkolan Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä, Katariinan kamarissa, melskaavat jääkarhut kynnet terotettuina. Ruotsalaisen kulttuuripersoonan Jonas Gardellin käsikirjoittama näytelmä Jääkarhut pureutuu kirpeään aiheeseen. Perheen sisäisiin tunteisiin, valtataisteluun ja hirvittävään rakkauden nälkään. Tarinan naiset ovat jokainen oman elämänsä identiteettikriisissä. Äiti, jonka 72-vuotissyntymäpäivästä muodostuu katastrofi, ottaa tyttärensä vastaan vihan ja rakkauden pakahduttamin sydämin. Hänen unelmansa ovat siirtyneet pojalle, joka nytkään ei ehdi äitiä onnittelemaan. Mutta poika saa kaiken anteeksi, sillä hänhän toteuttaa äidin menetettyä uraa ja menestystä, ja näin äidin leikekirjan sivut täyttyvät. Katkeroituneen äidin roolissa Silja Saarimaa tekee erinomaista työtä.

Katkeruuksien kasautumat paiskautuvat kuin märkä paita kamarin seinille, kun tyttäretkin unohtavat käytöksen kultaisen käsikirjan opit ja päästävät tunteensa valloilleen. Rakkauden kaipuuta ja vihamielisyyttä on ollut padottuna mieliin ja sydämiin, vain odottamassa patojen murtumista. Sini Hukkanen on löytänyt hyvin perfektionistiset piirteet rooliinsa Kerttuna, ja onnistuu mainiosti välittämään Kertun elämänhistoriaa tekemisensä kautta. Toinen tytär, Solveig, on näennäisesti rennompi elämänasenteeltaan, mutta vielä yli neljäkymmentävuotiaanakin rakkauden nälkää huutava lapsi. Hyvin Irina Parviainen osansa osaa säilyttää. Pojan (Petteri Sallinen) läsnäolo näytelmässä televisio-lähetyksen kautta on toimiva ratkaisu, ja laajentaa kuvaa. Toimittajana tuolla videolla on Anu Hälvä-Sallinen.

Kokonaisuuden mainiona tukena soivat Apocalyptican, Chopinin ja Björkin syvät sävelet. Musiikilla on tässä intensiteetin luojana merkittävä osuus. Samoin kohtalokas valaistus lataa tunnelmaa. Puvustuksessakin on onnistuttu maalaamaan henkilöiden persoonallisuuksia. Myös lavastus on toimiva ja ilmentää hyvin Ilse-äidin kodin olemusta.

Mutta, mutta, kuitenkaan näytelmän alkupuolisko ei onnistu imaisemaan mukaansa, vaan aiheuttaa ennemminkin jonkinmoisia jakomielisiä ajatuksia. Liikutaanko näyttelijäntyössä ajoittain ehkä uhkaavan liki ylimenon rajaa? Onneksi väliajan jälkeen lataus onkin jo ihan muuta ja tempaa katsojan voimakkaasti kokemaan perheen sisäistä tragediaa.

Kirjailija, stand-up-koomikko Jonas Gardell on kotimaassaan paitsi suosittu, myös vihattu persoona.

Samankaltaista jakoa uskon syntyvän Jääkarhujen kohdalla, lähinnä sen lajista. Uskon että jokainen katsoja, omasta lähtökohdastaan ja mielensä maisemasta käsin voi määrittää näytelmän tragediaksi tai komediaksi, nauraa tai kokea sen hyvin vakavasti, kipeästikin.

Jääkarhut. Käsikirjoitus Jonas Gardell. Suom.Liisa Urpelainen. Ohjaus Petteri Sallinen. Rooleissa Silja Saarimaa, Sini Hukkanen, Irina Parviainen, Petteri Sallinen ja Anu Hälvä-Sallinen. Lavastus Markku Siren. Puvustus Mirjami Saarni. Valot ja äänet Veli-Matti Ersta.