Meidän pappien tehtäviin kuuluu käydä kaikkien yli 90-vuotiaiden luona. Heitä on Nivalassa noin kahdeksankymmentä. Tehtävä on mieluinen, sillä monilla itsenäisen Suomen ikäisillä - ja sitä vanhemmilla - on paljon kerrottavaa. Eräskin rouva muisteli, miten isänsä oli ottanut tsaarin kuvan pois keittiön seinältä! Ajatella!

Moni on kertonut sotavuosista, moni evakkomatkasta. Monet pyyhkivät kertoessaan silmiään; sotaan liittyvä huoli rakkaitten menettämisen puolesta, suru-uutiset sekä pula ovat jättäneet mieliin syvät ja pysyvät jäljet.

Monia yhdistävä kokemus tuntuisi olevan myös ”elämän paras aika”. Se on ollut silloin, kun perheen lapset olivat pieniä. Näin siitäkin huolimatta, että elämä oli juuri samaan aikaan monella tavalla tiukkaa. Nämä lapset täyttävät näinä vuosina 60 vuotta. Heidän elinaikanaan Suomi on muuttunut enemmän ja nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, luulen. Tätä muutosta iäkkäät syntymäpäiväsankarit hämmästelevät usein.

Tulevalle pyhälle valitussa psalmissa 25 pyydetään mm. näin:

Herra, sinä olet laupias,

muista minua,

osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.

Miten lohdullista on se, että Kristuksen kirkko ja sen esillä pitämä asia pysyy. Se pysyy samana, olipa maailman muutos kuinka nopeaa tahansa, olivatpa kansakuntien tai yksittäisten ihmisten vaiheet kuinka vaikeita tahansa. Tänäkin päivänä me saamme turvautua Jumalaan, häneen, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tänäänkin me saamme pyytää: muista minua, näe koko minun elämäni, ota kaikki minun asiani sinun hoitoosi, ja osoita minulle ja kaikille minun rakkailleni ikiaikaista hyvyyttäsi. Hyvä Jumala, jää myös tänään meitä kaikkia siunaamaan. Aamen.

Kirjottaja on Nivalan

seurakunnan seurakuntapastori.