OULU

Raimo Metsänheimon veistoksia ja välitöitä 1938–2008 Neliö-Galleriassa Oulussa 27.1.-17.02.2008

Kuvanveistäjä, graafikko, taidemaalari ja taidekriitikko Raimo Metsänheimolle (s.1925) myönnettiin vuonna 2007 professorin arvonimi ensimmäisensä oululaisena taiteilijana. Neliö-Galleriassa avautunut näyttely linjaa valokuvin, pienoisveistoksin, piirroksin ja maalauksin Metsänheimon seitsemän vuosikymmenen aikana muovautunutta taiteilijakuvaa.

Metsänheimon julkisia pronssiveistoksia ja tilaustöitä Oulussa ovat mm. apinahahmoinen Tiedonjano Kaijonharjun sivukirjaston alueella, kaupungin terveyskeskuksen eteen sijoitettu suihkuveistos Rupikonna ja Oulun Normaalikoulun mansikka-aiheinen Jälkiruoka.

Lukuisiin veistoskilpailuihin osallistunut Metsänheimo harmittelee ehkä eniten J. K. Paasikiven uusintakilpailuun valmistamansa kipsiteoksen särkymistä juuri ennen kilpailua. Paasikiveä voi kuitenkin näyttelyssä ihailla leppoisasti myhäilevänä valkoliitumaalauksena Käytettyä kipsiä.

Epäonnisetkin tavoitteet ovat vain vahvistaneet Metsänheimon omimpia näkemyksiä. Eikä taiteen polte hänen suonissaan osoita laantumisen merkkejä:

– Aiheet eivät lopu. Aikaa vain ei koskaan ole tuntunut olevan riittävästi kaikkeen, mitä haluaisin toteuttaa. Metsätöihin piti tarttua jo 14-vuotiaana, sitten palvelin laivastossa ja tuli sota-aika. Vapaan Taidekoulun ja Taideakatemian koulun jälkeen elämänura selkiytyi. Tosin aikuisiän kuoroharrastuskin on vaatinut veronsa ja tässä iässä alkaa olla fyysisiäkin rasitteita...

Arkirealismi, luontonäkymät, henkilökuvaus ja eläimet ovat alusta alkaen määritelleet Metsänheimon taiteilijakuvaa. Helsingin Yhteislyseon lukiolaisen piirtäjäntaidot näkyvät vuosien 1941-42 humoristisista Postikorteista, joita Metsänheimo lähetti kotiin ja sukulaisilleen.

Elämysvoima ja psykologinen herkkyys välittyvät varsinkin Metsänheimon pastelli-, musta- ja valkoliitumaalauksista. Vuosien 1947-1994 omakuvista vangitsevimmassa, mustapohjaisessa valkoliitutyössä Omakuva paras talvilakki päässä iltapäivällä piirteiden hienosäätöisyys on äärimmillään.

Syksyinen syreeni, Katkennut koivu ja tänä vuonna valmistunut Talvimaisema edustavat pastellin taiturille tyypillistä luontokuvausta, joka ei korosta aiheen erikoisuutta, vaan sen yksinkertaista koskettavuutta.

Ehkä mieleenjäänein esimerkki arjen runoudesta on Metsänheimon muutaman vuoden takainen latomaalausnäyttely Neliö-Galleriassa.

Metsänheimon mieluisimpia veistoskohteita ovat eläimet. Niistä eksoottisimpiin hän on tutustunut eläintarhoissa eri puolilla Eurooppaa. Galapagossaarten kilpikonna Stuttgartista, Gorilla Matze ja poika Horst Frankfurtista sekä Borneonoranki Adam Zürichistä esittäytyvät pronssiin valettuina pienoisveistoksina. Tänä vuonna valmistunut teos Lapsuuteni kirjoja pönkkäävät norsut on näyttö materiaalin täydestä hallinnasta ja siitä salaperäisestä yhteydestä, joka Metsänheimolla on lapsuudesta lähtien ollut eläimiin.

Taiteilija osoittaa pastellisarjaansa Viisi tempoa kuuluvaa muurahaiskarhua, joka pystyy vahvalla kärsällään tuhomaan termiittien pesiä ja puolustautumaan villipetoja vastaan, ja kertoo:

– Tapasin Tanskassa eläintarhassa muurahaiskarhun. Kun se alkoi lähestyä minua, ojensin käteni sitä kohti. Kuinka ollakaan, muurahaiskarhu tarttui käteeni ja painoi sille suudelman.

Tuskin eläimiä kunnioittava taiteilija voi saada tämän aidompaa kunnianosoitusta.