HAAPAVESI

Haapaveden Parakkiteatterissa esitettiin viikonloppuna Tuoreet ja toivotut – lasten ja nuorten omat tanssit -esitys. Kolmen esityskerran tuotannosta vastasi Jokihelmen opisto/ tanssin taiteen perusopetus, valoista Henri Haukipuro ja Mika Lumiaho, äänistä Pia Varuhin-Palo ja Sauli Saastamoinen.

Parakkiteatteri esitystilana on viehättävä sekä tunnelmallinen. Se soveltuu hyvin tanssin esittämiseen nousevine katsomoineen ja hyvin rakennettuine näyttämöineen.

Tanssin taiteen perusopetuksen laajaa opetussuunnitelmaa noudattavassa Jokihelmen opistossa Haapavedellä opiskelee noin sata viisikymmentä oppilasta, joista kymmenenvuotiaita vanhemmille oli annettu mahdollisuus tehdä ja esittää oma tanssiesitys.

Ohjelmisto, puvustus, koreografiat, valojen suunnittelu – koko esityskokonaisuus – olivat lasten ja nuorten itsensä ideoimia ja toteuttamia. Iältään esiintyjät olivat kymmenestä kuuteentoista.

Haapavedellä tullaan katsomaan tanssiesityksiä, ja nytkin noin tunnin kestänyt esitys keräsi täyden katsomon. Näytös koostui yhdeksästä erillisestä tanssinumerosta, joista jokainen oli erilainen ryhmän/esittäjänsä näköinen ja omaleimainen.

Musiikkivalinnat vaihtelivat Linkin parkista Tarja Turuseen. Vaikka musiikit olivat tuttuja eri radiokanavien soittolistoilta ja MTVlstä viehättävintä oli se,ettei yritettykään kopioida videoiden valmiita koreografioita vaan tehtiin omaa juttua, rikottiin rohkeasti rajoja käyttämällä liikemateriaalina nykytanssin eri tekniikoita. Lopputulos oli erittäin onnistunut, varsinkin kun otetaan huomioon tekijöiden nuori ikä.

Esityksissä Sielujen sota ja Reconciliation käytettiin monipuolisesti liikemateriaalia ja niiden tasot tulivat hyvin esille, liikkeet tehtiin tunnollisesti nilkkojen ojennuksia myöten.

Amicizia ja Nagare -kokonaisuuden liikelaadun ja musiikin yhteen liittäminen toimi erittäin hyvin sisältäen mielenkiintoisia koreografisia yksityiskohtia. Erilainen ja O´triangel -teoksissa soolo-osuudet sulautuivat hyvin yhteen ja vaihtuivat huomaamatta samaan liikkeeseen; kevyttä, äänetöntä ja monipuolista vartalon käyttöä. Kolmen kymmenvuotiaan Aina -esityksestä huokui tanssin ilo kasvojen ilmeitä myöten.

Käsien liikkeet tehtiin tunnollisesti loppuun asti. Minä, sinä ja Hän -tanssissa käytettiin hienosti eri liikelaatuja ja voimakkuuksia, joita musiikki tuki hyvin. Viimeisenä nähtiin neljätoista vuotiaan Juho Uusitalon Yksinäisen miehen polku -soolo. Nuoresta iästään huolimatta koreografiassa oli jo nyt nähtävissä omaleimaisuutta ja vahvaa tulkintaa sekä päättäväisyyttä, mitä näkee tämän päivän ykkösrivin miesnykytanssijoissa. Kokonaisuutena huolellisesti toteutettu näytös.