KOKKOLA

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, joht. Johannes Gustavsson, Katia Skanavi, piano. Mendelssohn, Schumann, Schubert.

Klassikkosuosikit-nimeä kantanut Kamariorkesterin konsertti tarjoili yleisölleen tuttua ja turvallista, laadukasta orkesterisoitantaa. Ennakkotiedoista poiketen, illan solistina esiintyikin kreikkalais- venäläinen kaunotar, Katia Skanavi. Hän esitti yhdessä illan kapellimestarin, ruotsalaisen Johannes Gustavssonin, ja Kamariorkesterin, kanssa Schumannin a-molli pianokonsertto op 54.

Katia Skanavi loisti flyygelin ääressä soittaessaan Schumannin pianokonserttoa. A- molli pianokonserton ensimmäinen osa valmistui neljä vuotta aikaisemmin, kuin jälkimmäiset osat, ja kantoi silloin nimeä Fantasia a-molli pianolle ja orkesterille. Skanavin tulkinta tästä Fantasiasta, jonka rakennetta on tulkittu yrityksenä sulattaa kaikki sinfonian osat yhteen osaan, oli äärimmäisen koskettava, ja kantoi sydänjuuriin asti. Varsinkin konserton ensimmäisen osan intohimoisen hidas suvantosoolo jäi kuuloelimien tuntoaistien vangiksi, nautinnollisesti hehkuen.

Täällä Pohjanmaalla ei paljon puhuttu klassisten konserttien ihmiskato näy, ainenkaan Keski- Pohjanmaan Kamariorkesterin konserteissa. Julkista, ja ammattitason keskustelua siitä, miten ihmisiä saisi käymään klassisen musiikin konserteissa enemmän, on pidetty mediassa yllä jo vuoden päivät. Pakottamalla se ei varmaankaan onnistu.

Mendelssohnin Alkusoitto Hebridit op 26 -aikana allekirjoittanut hämmentyi pitkästä aikaa klassisessa konsertissa, kun yleisö ei hiljentynytkään kuuntelemaan esiintyjien tulkintaa. Vasta sitten, kun hermostuneet yleisön osat olivat poistuneet Snellmann- salista, saivat muut maksaneet asiakkaat rauhassa keskittyä konserttiin. Pistää siis miettimään, onko mitään järkeä pakottaa ihmisiä tekemään jotain, mitä he eivät halua tehdä. Konsertin aloittanut Felix Mendelssohnin teos on kaunis, ja Gustavssonin ja Kamariorkesterin yhteistyöstä syntynyt tulkinta oli nöyrä, ja notkea.

Väliajan jälkeen vieraileva kapellimestari tuntui jotenkin lämmenneen hommaansa, ja johti intoa puhkuen Schubertin Sinfonia no 2 B-duurin. Schubertin sinfonia soi soittajiensa käsissä kauniisti, ja konsertin otsikon lupaamat klassikkosuosikit valuivat yleisön nautittaviksi, kuten luvattiin.