TAMPEREKauan odotettu Mikko Roihan tulkinta Seitsemästä veljeksestä on saanut käsiohjelmassa lisäkaneetin maailmaan viskatuista kullervoista. Viittaus on osuva; Kiven veljessarjasta löytyvät suomalaisuuden arkkityypit, ja se on ajaton kasvutarina paikkaansa yhteisöstä etsivistä nuorista miehistä.

Kosketuspintaa siis tämän päivän todellisuuteen? Kyllä. Tämä osattomuuden tunne, joka purkautuu hallitsemattomaksi aggressioksi, on myös Roihan ohjauksen keskiössä. Näyttämöllä antaumuksella viilettävä seitsikko on väliin kuin holtiton nuorisorikollisjoukkio, joka juovuspäissään tuhoaa kaiken tielleen osuvan.

Roiha provosoi katsojan näkemään pojissa tämän päivän todellisuutta. Ihan ei tämä provokaatio kuitenkaan mene perille saakka; tekemisen fokus on ajoittain hukassa puuroutuen suuren näyttämön avaruuteen. Roihan Seitsemän veljestä ei skenografisesti ole ihan sitä mitä häneltä on totuttu odottamaan. Roihalle tyypilliset symboliikalla ladatut näyttämökuvat ovat tässä tulkinnassa vähissä.

On näytelmällä ansionsakin. Työviksen Seitsemän veljestä alkaa lupaavasti, ja koko ensimmäinen puoliaika on rytmisesti notkea. Veljesten luonteet ja keskinäiset suhteet tulevat hienosti esiin, ja koko työryhmä jokaista pikkuroolia myöden tyypittelee mainiosti. Erityisesti jää mieleen Juhani Niemelän taiten esittämä lukkari.

Jotain maagista Kiven kauniissa suomen kielessä totisesti on, sillä harvoin olen nähnyt tuhatpäisen ensi-iltayleisön niin hiiskumatta kuuntelevan. Roiha tyylittelee ja estetisoi ja saa katsojat tykästymään tämän päivän nuorisomuotiin puettuihin jukuripäihinsä. Toinen puoliaika on jo tasapaksumpaa puskemista, jota ei edes lopun näyttämökuva pelasta

Veljeksiä näyttelevä joukko heittäytyy tehtäväänsä antaumuksella ja energisesti. He tukevat toisiaan mainiosti, ja välillä katsomossa tulee tunne että ikään kuin näyttämöllä olisi seitsemän veljeksen sijasta vain yksi. Juhanin roolissa Tommi Raitolehto tekee vimmaisen tulkinnan veljessarjan vanhimpana, mutta ei totisesti viisaimpana jäsenenä Hänen Juhaninsa on mietitty roolityö, jonka liikekieli ja puvustus tuo mieleen yli-ikäisen skin head -nuoren. Juhanin vastavoima löytyy veljessarjan nuorimmaisesta Aku Hirvilahden elastisesti esittämästä Eerosta. Hieno työ nuorelta näyttelijältä! Aimo Räsäsen väliin tummissa vesissä uiva Tuomas on pelottavan todellinen hahmo. Häntä katsoessaan ei ihmettele yhtään miksi maamme on juovuksissa tehtyjen henkirikosten suhteen maailman kärkipäässä.

Tampereen Työväen teatterin Seitsemän veljestä on kiinnostava esitys, mutta näyttämöteoksena epätasainen. Ajankuvana ja sen kommenttina se on tärkeä ja puolustaa teatterin tehtävää toimia ympäröivän yhteiskunnan peilinä. Se jättää katsojalle avoimia kysymyksiä, joita huomaa pohtivansa kauemminkin kuin kotimatkan ajan.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Sovitus ja ohjaus Mikko Roiha. Lavastus: Mikko Roiha ja Annukka Pykäläinen. Rooleissa: Tommi Raitolehto, Aimo Räsänen, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri, Jari Ahola, Jarkko Lahti, Aku Hirviniemi. Tamperen Työväen teatteri suuri näyttämö, ensi-ilta 17.1.