KOKKOLA (KP)

Lastenkonsertti Satakieli konservatorion salissa lauantaina 19.1. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, joht. Lauri Pulakka. Kertoja ja solisti Sinikka Sokka. Konsertissa kantaesitettiin Pekka Jalkasen teos Satakieli.

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri voisi järjestää lastenkonsertteja useamminkin, sillä lauantain kahteen konserttiin änkesi väkeä enemmän kuin salissa oli paikkoja. Lisätuoleja etsittiin kissojen ja koirien avulla. Tunnelma oli tiivis ja osin kihisevä, nuorimmille kuulijoille anti jopa vaativaa, mutta hyvin orkesteri ja solisti urakasta selvisivät.

Ensimmäisellä puoliajalla kuultiin kantaesityksenä Pekka Jalkasen teos Satakieli. Se on kertojalle ja kamariorkesterille sävelletty musiikkisatu H.C. Andersenin tekstiin, jossa satakielen tarinaa kertovat sekä Sinikka Sokka että musiikki. Jalkasen teos on äärimmäisen kaunis, aivan kuten satukin. Sävelkieli on modernia ja vaatii myös nuorilta kuulijoilta keskittymistä.

Jalkanen totesi ennen konserttia ottavansa sävellystyötä tehdessään kohdeyleisön eli lapset huomioon. Säveltäjä tekee tämän taidolla ja nuoria kuulijoita kunnioittaen. Ei mitään helppoa sävelkieltä, mutta silti lähes täydellistä kerrottavan sadun kanssa. Vakavat sävyt olivat raastavia, kuolema vuoteen reunalla ei ole mikään mukava juttu. Toisaalta säveltäjän huumori toimi hienosti kuvattaessa ihmisen turhamaisuutta.

Sinikka Sokan tulkinta oli erinomainen. Kuulija unohti orkesterin edessä olevan kertojan, niin saumattomasti teksti musiikkiin yhtyi. Jos aikataulu olisi antanut myöten, olisin vienyt viisivuotiaan konserttiseuralaisen kotiin ja kuunnellut teoksen vielä uudestaan ilman vierustoverin kanssa käytyjä pakollisia välispiikkejä.

Oli hienoa olla lastenkonsertissa, jossa ei lavalla huudettu, huudatettu, riehuttu eikä mielistelty. Myös toinen puoliaika jatkoi laadukkaalla linjalla. Lauri Pulakka johti orkesteriaan rennosti ja vapautuneesti, ja hänen lastenlauluihin tekemänsä sovitukset olivat kertakaikkisen nautittavia. Kun kappaleiden välissä kuultiin vielä Mozarteja ja Brahmsia, niin eipä konsertti tästä paremmaksi voi muuttua.

On ymmärrettävää, että kaikkein pienimmät olivat lujilla esimerkiksi Satakieltä kuunnellessa. Sadun anti kun on enemmän aikuisille suunnattu kuin lapsille. Silti nuorimmillakin on oikeus osallistua tällaiseen konserttiin, ja salin kihinä ei kokemusta häirinnyt. Mutta karkkipussit olivat salissa liikaa. Kun sellainen rapisi selän takana, lähes korvan juuressa, melkein tauotta, niin hillitä piti, ettei tullut siepattua koko pussia ja heitettyä tuolin alle.

Kotona pikkumiestä vielä nauratti. No, mikä? Täti Monikan peppu, totta kai, kun se heiluu...