Jo lievästi ylipainoisilla lapsilla on heikompia juoksu- ja hyppytuloksia kuin hoikemmilla ikätovereillaan, ilmenee terveystieteiden maisterin Titta Halmeen väitöstutkimuksesta. Halme tutki lasten fyysismotorista suorituskykyä: lihasvoimaa, nopeutta ja joustavuutta. Tuloserot olivat nähtävissä jo viisivuotiaana, ja ne vahvistuivat iän lisääntyessä.Tutkijan mielestä tilanne on huolestuttava, sillä suomalaislapset ovat viime vuosina lihoneet kiihtyvällä vauhdilla.
– Erityisesti ylipainoisia ja fyysismotorisesti heikosti suoriutuvia lapsia tulisi kannustaa liikkumaan. Liikunnan tiedetään auttavan painonhallinnassa, Halme painottaa.
– Hyväkuntoisimmat lapset juoksivat 10 metrin matkan lähes puolet nopeammin ja hyppäsivät vauhditonta pituutta jopa viisi kertaa pitemmälle kuin heikoimmat ikätoverinsa. Lasten keskimääräiset juoksu- ja hyppytulokset paranivat selvästi 3–8 -vuotiaana. Lasten suoritusten taso oli selvimmin yhteydessä lapsen ikään. Pojat juoksivat hieman tyttöjä nopeammin ja hyppäsivät pitemmälle. Tytöt puolestaan olivat kaikissa ikäryhmissä poikia notkeampia. Sukupuolierot eivät olleet suuria.
Ylipaino ja huono kunto voivat passivoida lasta entisestään, sillä heikkoa kuntoa ei haluta näyttää. Lapset ovat varsin tarkkanäköisiä ja vertailevat omia kykyjään kavereiden kykyihin, jolloin muita hitaammin juokseva tai hyppäävä lapsi voi jäädä toisten lasten leikkien ulkopuolelle ja saada kolhuja itsetuntoonsa. Hänen halunsa ja mahdollisuutensa harjoittaa liikuntataitojensa ohella sosiaalisia taitojaan rajoittuvat. Kunnolla on laaja merkitys lapsen elämän eri osa-alueilla, Halme muistuttaa.
Lapsuudessa omaksutun elämäntavan, muun muassa liikunta- ja ravitsemustottumuksien, on todettu ennustavan vahvasti nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden elämäntapaa. Lasten liikuntaa ja fyysismotorista kuntoa lisäämällä voidaan parantaa heidän terveyttään, toimintakykyään ja kokonaisvaltaista hyvinvointiaan läpi elämän.
– Lapset ja nuoret ovat eriytyneet yhä selvemmin liikkujiin ja liikkumattomiin. Jo kuusivuotiaiden suomalaislasten liikkumisen määrässä on suuria eroja: vähän liikkuvat pääsevät vain neljäsosaan paljon liikkuvien määrästä, totesi kehitysjohtaja Jukka Karvinen Valtakunnallisilla Lääkäripäivillä Helsingissä.
Karvisen mukaan istuva elämäntapa on pysäyttänyt liian monen lapsen ja nuoren liikkeen. Teknistyvä maailma tuo jatkuvasti lisähoukutuksia lasten ja nuorten arkeen. Arkiliikuntakin vähenee, kun enää ei tarvitse mennä ulos tavatakseen kavereita. Kaverithan löytyvät netistä.
Jukka Karvisen mukaan nuorten vähentynyt liikkuminen näkyy myös heidän fyysisessä kunnossaan.
– Erityisesti aerobinen kunto on heikentynyt. Tämä näkyy koulujen juoksutestien tuloksissa ja etenkin Cooperin testin tuloksissa alokkailla. Huonokuntoisten ja hyväkuntoisten ero on kasvanut, Karvinen toteaa.
Nykyisen puolivirallisen suosituksen mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua vähintään tunti joka päivä ja mielellään useita tunteja. Uusien tammikuun lopussa julkistettavien kansallisten liikuntasuositusten mukaan päivittäisen liikunnan minimimäärä nousee alakouluikäisillä kahteen tuntiin ja laskee vähitellen iän mukaan nuorilla yhteen tuntiin. Aikuisten puolen tunnin päivittäinen liikuntasuositus ei kuitenkaan ole läheskään riittävä lapsilla ja nuorilla.
Lapset, joita heidän vanhempansa ohjasivat liikkumaan tai jotka osallistuivat ohjattuihin liikuntaharrastuksiin, saavuttivat keskimäärin parempia kuntotestituloksia kuin muut lapset.
Aikuisen ohjaama liikunta on Halmeen mukaan monipuolisempaa ja kehittävämpää kuin lasten omatoimisesti yksin tai keskenään harjoittama liikunta. Kunnon kohentumiseen vaikuttaa myös lapsen aikuisilta saama kannustus.
LIKES-tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä tehtyyn tutkimukseen osallistui vuosien 2001– 2003 aikana 1 211 lasta eri puolilta Suomea. Lasten fyysismotorista suorituskykyä mitattiin 10 metrin juoksulla, sukkulajuoksulla, vauhdittomalla pituus- ja kurotushypyllä, istumaannousulla ja eteentaivutuksella. Lisäksi lapset täyttivät itse tai vanhempiensa avustuksella taustatietokyselylomakkeen.
